DEEP PURPLE: Long Beach 1971

Arvio julkaistu Soundissa 2/2015.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.

Arvio

DEEP PURPLE
Long Beach 1971
Ear

Rock-historia on oikeassa kertoessaan, että Deep Purple oli kovassa iskussa 1970-luvun alkuvuosina: klassiseksi kokoonpanoksi muokkautuneen viiden hengen yhtyeen jäsenet olivat soitintensa suvereeneja hallitsijoita ja Ian Gillan revitteli äänijänteitään vaikuttavalla tavalla.

Minkä historia jättää usein kertomatta ja mikä korostuu tälläkin arkistoäänitteellä on, että kun biisit olivat pitkiä ja jopa megapitkiä, mukaan mahtuu pitkiä instrumentaaliosuuksia, jotka eivät ole välttämättä kotona yhtä helppoja sulattaa kuin keikoilla. Aloituksessa Speed King pärjätään hyvin Ritchie Blackmoren blues-henkisen kitaran ja Jon Lordin urkujen vuoropuhelulla, mutta singlenä kompaktissa Strange Kind Of Womanissa mennään jo itsetarkoitukselliselta kuulostavan tiluttelun ja kiljumisen puolelle.

Settiä venytetään vielä 20-minuuttisella Child In Timella ja vielä pitemmällä Mandrake Rootilla. Deep Purplen ensiluokkainen muusikkous käy ilmi molemmista, mutta samalla biiseistä ilmenee vääjäämättä eräänlaisena rasitteena ajan henki. Rumpusoololta sentään säästytään.

Lisää luettavaa