Levyarvio: Weezerin värisuora jatkuu – Musta albumi lähempänä Princea kuin Metallicaa

Levyarvio: Mitä mestariteoksen jälkeen? Eevil Stöön hahmo ei kasva uudella kimppalevyllä

Levyarvio: Virtuoosimaista progea hulluuden rajamailta – Jordan Rudess heittäytyy musiikkiinsa sinfonisella herkkyydellä

Levyarvio: Hieno konsepti – Belzebubs herää eloon sarjakuvasta infernaaliseksi skandideathiksi

Levyarvio: Melankolian aateliset maailmanlopun äärellä – Weeping Willows siirtyi romantiikasta ympäristöasioihin

Levyarvio: Seikkailuja pop-ilmaisun rajoilla – Hyvien Ihmisten esikoisella kuullaan kontrasteja ja ilonpitoa

Levyarvio: Improvisaatiota ihmemaasta – Verde toimii ajan ulkopuolella

Levyarvio: Ei väkisin värkätty yhteistä – The Damned Thingsin levy ei kuulosta tekijöidensä historialta

Levyarvio: Ex-Lambchop-kitaristi tarjoilee new agea maaseudulta – William Tylerin seesteinen uutuus kaipaa varjoja valon seuraksi

Levyarvio: Iso biitti paukkuu taas – Kemikaaliveljekset tekivät vahvan albumikokonaisuuden

Levyarvio: Raadollinen tutkielma rakkaudesta – Boy Harsherin levyllä tunteet satuttavat

Levyarvio: Lauluja uppoavan laivan kannelta – Weyes Bloodin pikkiriikkisen valtava Titanic Rising on viiden tähden suoritus