Etsi
Kevin Morbyn muototietoinen luomus on americanaa americanasta.
Matka mielen ytimeen, vol. 2 voi johdattaa kuulijan loistavien laulujen pariin, mutta Saimaan myllyssä kaikesta tulee Saimaa-musiikkia.
Kreikkalaiskepittäjän soitto on todella tarkkaa ja puhdasta nopeimmissakin kohdissa.
Kinda Hardilla irvistyksiä herättävät riffit lyövät kättä pedal steel -kitaran ja mandoliinin kanssa.
Krypta tuntuu olevan enää yhden täysosuman tai lisämarkkinointipanostuksen päässä suursuosiosta.
Vaikka maailma on pullollaan kovempia levyjä, Epitome of Carnagen tahdissa nousee nyrkki.
Yoth Irian musiikissa kaikuu muinaisuus upealla tavalla.
Yhtyeen soitto on rajuimmillaankin introspektiivistä.
Rytmit ja biisirakenteet ovat breakdownien ja djent-polyrytmiikan riivaaman genren ekosysteemissä melko energistä ja kohtalaisen suoraviivaista tavaraa
Mitä Ikinä tekeekään, se vaikuttaa tekevän anteeksipyytelemättä ja kompromisseitta.
Levy kuulostaa erityylisistä laulajistaan huolimatta varsin kohesiiviselta, mutta kappalemateriaalin taso vaihtelee.
Birch Bark Letter ei ole taustamusiikkia vaan ambient-levy, jota kannattaa kuunnella yksin, vastamelukuulokkeet päässä keskittyen.
