Arvio: Sörnäinen liikuttelee kuulijan sisällä todellisia ja raskaita tuntemuksia

Sörnäinen ei pyri uudistamaan kantrillaan mitään, eikä sen tarvitse­kaan. Tärkeintä on reteä asenne ja tarttuva meininki.

Arvio: Robben Fordin Two Shades of Blue on viihteellistä ja näkemyksellistä bluesin, soulin ja aikuisrockin sekoitusta

Mistään keskitien taustamusiikista ei silti ole kyse.

Arvio: Hellripper operoi taitavasti genrejen rajapinnoilla – Coronach saattaa tuoda black thrashin tapetille isomminkin

James McBain yhdistää sooloprojektinsa neljännellä täyspitkällä varhaisen Venomin räyhää, saksaspeedin vimmaisuutta, perinteisen hevin melodisuutta ja black metal -estetiikkaa.

Arvio: Huokoista seesteisyyttä – Snail Mailin Ricochetilla on luovuttu 90-luvun muhjuestetiikasta ja paljastavasta hallitsemattomuudesta

Samalla on kuitenkin kadonnut jo­tain, mitä huolellisinkaan säveltä­minen ei korvaa.

Millainen on uusi Iron Maiden -dokkari? Tässä yksi näkemys – ”Kaikki kääntyy aina parhain päin eikä kenestäkään puhuta pahaa” 

Soundin toverimedian, elokuvalehti Epidodin kriitikko kävi katsomassa uuden Iron Maiden -dokumenttielokuvan. Seuraa katsaus siihen, millaisia ajatuksia teos herätti.

Arvio: Hanging Gardenin uljas ääni kantaa kauas – Isle of Bliss -levyllä mennään rujomman kautta

Suomessa on lukuisia perushyviä alan bändejä, jotka eivät ole saaneet luoduksi välittömästi tunnistettavaa tavaramerkkisointia. Hanging Gardenilla sellainen on.

Pohjoista tarttuvuutta – Cemetery Skyline Tampereella

Cemetery Skyline / Tavara-asema, Tampere / 7.5.2026

Arvio: Joe Pernice on liikkeellä siellä, missä on ruuhkaa – Indiekentän konkari liukuu syvemmälle ame­ricanan perusvirtoihin

Pernicen musiikki on nyt maanläheisempää, sanoisi yksi, melodisesti karumpaa ja tyl­sempää, toteaisi toinen.

Arvio: Taiturillista magiaa – Vilma Jään Loitsui ja taikoi on hurmaava ja kovaa kuuntelua kestävä kokonaisuus

Albumi saa pohtimaan, miksei kansanmusiikkiperinteen soittimia hyödynnetä populaarimusiikissa enemmänkin.

Arvio: Lauluja rakastamisen vaikeudesta – Lykke Lin Afterpartyyn mahtuu niin iloisia biittejä kuin melankolisia tarinoita

Tyylin puolesta Lykke Li palaa kenties viimeiseksi jäävälle albumilla juurilleen.

”Halusin olla kuin Ozzy ja päätin, että musta tulee rocklaulaja” – Michael Monroe listaa elämänsä soundit

Artikkeli on julkaistu Soundissa 2/26. Elämäni soundit -palstan toimittaa Elli Muurikainen.

Arvio: Avalon Emersonin melankoliassa on toiveikkaita ja hyväksyviä sävyjä – Written into Change soi kauniisti ja hymyilyttää

Albumi sopii kuulijoille, jotka kaipaavat haikeaa mutta liikkeessä pysyvää unipoppia-