Arvio: Ruusut kykenee uudistumaan ja ottamaan riskejä – Mä valvon ja sä valvot mun kaa on parhaimmillaan lähes kehollinen kokemus

Mä valvon ja sä valvot mun kaa on levy, joka elää välitiloissa: unen ja valveen, euforian ja romahduksen, läheisyyden ja etäisyyden.

Arvio: Hokka hyökkää päälle gootti- ja vaihtoehtorockilla, jossa ei pyydellä anteeksi kaikkien mahdollisten voimakeinojen käyttöä

2000-luku ja goottirockin vahvin aikakausi on täällä taas. Joel Hokka ja Pauli Rantasalmi eivät kuitenkaan sorru tunkkaiseen vanhan lämmittelyyn.

Arvio: Ruhjovasti rauhalliseen keskitempoon djentattua metalcorea – Atlas jatkaa Sunderilla ilmaisullisesti tutulla linjalla

Kitaravalliryminän ja herkkyyden dynamiikka tuntuu kropassa, vaikkei musiikinlaji niin puhuttelisikaan.

Arvio: The Great Satan on taattua Rob Zombie -laatua

Rob Zombie saa puhkuttua vanhan toistolta vaikuttaviin ralleihinkin jollain kumman ilveellä uutta virkeyttä ja henkeä.

Arvio: New Found Gloryn Listen Up! -levy on hämmentävän kepeää pop punkia, joka ei poraudu mieleen

Useasta kuuntelukerrasta huolimatta puolet Listen Up! -albumin biiseistä unohtuu sillä sekunnilla, kun ne päättyvät.

Arvio: Aksel Kankaanranta laulaa todellisista asioista ja uskaltaa elää tekstejä

Mustarastaan kuulaat melodiat ja toisistaan erottuvat sävellykset koskettavat taatusti.

Arvio: Ulver on löytänyt jälleen musiikillisen uteliaisuuden – Neverland liikkuu jossain unen ja todellisuuden välillä

Neverland on psykedeelinen ja jollain oudolla tavalla elektronisuudessaankin orgaaninen kokemus, jollaiseen vain Ulver kykenee.

Arvio: Tummien tunteiden jalometallia – Final Gaspin kohtalokkaan viileässä death rockissa mennään tunne edellä

New Day Symptoms kutsuu alakuloiseen ajoonsa laskemalla luisevan kalmankätensä kuulijan olkapäälle ja ohjaamalla lempeästi yhä syvemmälle hautausmaan hämäryyteen.

Arvio: Taika on poissa – Angus McSixin toinen levy luisuu ajoittain jopa parodiaksi

Power metal -albumina Angus McSix and the All-Seeing Astral Eye on genrensä keskitasoa tai sen yläpuolella, mutta tämän yhtyeen julkaisuksi se on karvas pettymys.

Arvio: Bonnie ”Prince” Billyn We Are Together Againissä on totuttua enemmän studiokiiltoa – Keskiössä ovat kuitenkin tuttuun tapaan erinomaiset biisit

Varsinkin levyn A-puolelta löytyy muutamia Will Oldhamin tuotannon parhaimmistoon nousevia kappaleita.

Arvio: Gladenfold ei kulje helppoja latuja, mutta moniulotteisuus tekee yhtyeestä useimpia genrekollegoitaan kiinnostavamman

Soulbound-levyn sävellykset ovat taidokkaita monikerroksisia kudelmia, joita kantavat vahvat laulumelodiat ja kauniit stemmat.

Arvio: Mikaylan debyytti on epätäydellinen, mutta virkistävä lisäys suomalaiseen musiikkikenttään

Täydellinen-levyn tuotanto tukee ihmissuhdesärkyisiä sanoituksia.