Arvio: Gorillazin The Mountainia varjostaa suru – Mittavasta kokonaisuudesta jää höttöisen rap-chillailun maku

Vanhoilla faneilla levy sulanee ilman vatsanväänteitä, mutta uuden kuulijakunnan houkuttelussa se ei välttämättä onnistu.

Arvio: Antti Autio osaa sähköttää potemansa tunnot niin, että olennainen välittyy

Tie on maalattu maahan on rehellistä ja ihmisen tekemää rockia.

Arvio: Paul Gilbert on kuin lihaksi tullut tekoälymusiikkikone, joka suoltaa koukukasta ja somaa taustamusiikkia huvipuiston sienitripille

Kitarasankarin taitojen esittely kuusikielisen parissa on saanut yhä leikkisämpiä piirteitä ja mukaan on tullut enemmän melodisuutta, vaikka vauhtiakin riittää.

Arvio: Sylosisin The New Flesh on häijyydessään ja äärimmäisyydessään vaikuttava teos

Vaikkei The New Flesh ole ihan täysosuma, kyseessä on selkeästi Sylosisin tähän mennessä paras levy.

Arvio: Hemi Hemingwayn Wings of Desire on henkilökohtainen äänite, jonka sointi viittaa yksinäisyyteen, rakkaudenjanoon ja haluun toimia oikein

Uusiseelantilaisen Hemi Hemingwayn elämässä on tapahtunut muutamassa vuodessa paljon. Muutokset kuuluvat musiikissa.

Arvio: Clawfingerin suppeasta ilmaisupaletista löytyy ihmeen monenlaista sävyä ja tyyliä

Ruotsin rap metal -ilmiön levykantaan palaaminen liki parinkymmenen vuoden tauon jälkeen onnistuu varsin sujuvasti.

Arvio: Ruusut kykenee uudistumaan ja ottamaan riskejä – Mä valvon ja sä valvot mun kaa on parhaimmillaan lähes kehollinen kokemus

Mä valvon ja sä valvot mun kaa on levy, joka elää välitiloissa: unen ja valveen, euforian ja romahduksen, läheisyyden ja etäisyyden.

Arvio: Hokka hyökkää päälle gootti- ja vaihtoehtorockilla, jossa ei pyydellä anteeksi kaikkien mahdollisten voimakeinojen käyttöä

2000-luku ja goottirockin vahvin aikakausi on täällä taas. Joel Hokka ja Pauli Rantasalmi eivät kuitenkaan sorru tunkkaiseen vanhan lämmittelyyn.

Arvio: Ruhjovasti rauhalliseen keskitempoon djentattua metalcorea – Atlas jatkaa Sunderilla ilmaisullisesti tutulla linjalla

Kitaravalliryminän ja herkkyyden dynamiikka tuntuu kropassa, vaikkei musiikinlaji niin puhuttelisikaan.

Arvio: The Great Satan on taattua Rob Zombie -laatua

Rob Zombie saa puhkuttua vanhan toistolta vaikuttaviin ralleihinkin jollain kumman ilveellä uutta virkeyttä ja henkeä.

Arvio: New Found Gloryn Listen Up! -levy on hämmentävän kepeää pop punkia, joka ei poraudu mieleen

Useasta kuuntelukerrasta huolimatta puolet Listen Up! -albumin biiseistä unohtuu sillä sekunnilla, kun ne päättyvät.

Arvio: Aksel Kankaanranta laulaa todellisista asioista ja uskaltaa elää tekstejä

Mustarastaan kuulaat melodiat ja toisistaan erottuvat sävellykset koskettavat taatusti.