Arvio: Olavi Uusivirran Camouflage on sekavan maailman keskellä täynnä kirkkaita valoja ja värejä

Levy tarjoaa juuri sitä, mitä ihmiset nyt tarvitsevat.

Arvio: Taistelu tyranniaa ja kontrollia vastaan – Tori Amosin In Times of Dragons on vaikuttava ja ajaton

Tori Amosin uusi levy on väkevä kokonaisuus, joka kasvaa ja avautuu lisää joka kuuntelukerralla.

Arvio: Paul Ankan Inspirations of Life and Love edustaa rehellistä iskelmämusiikkia

Vuosikymmenten uraa laulajana voi ainoastaan arvostaa, vaikka Ankan ääni ei enää kuljekaan kuin ikivihreiden iskelmien kulta-aikoina.

Arvio: Truckfighters ei toteuta stoneria kliseisimmällä mahdollisella tavalla

Pitkä paussi levyrintamalla on tehnyt yhtyeelle hyvää.

Arvio: Machinae Supremacy on teroitellut sävellyskyniä huolella pitkän tauon aikana – Ylikuormaan mahtuu kuitenkin turhempaakin materiaalia

Yhtyeen nimikkoalbumi on yli tunnin mitassaan silti yllättävän mukaansatempaava ja viihdyttävä.

Arvio: Onneksi kaikki oli vain unta kuulostaa hyvässä mielessä Risto-mielikuvan likiarvolta

Elektrorockit ja eeppisemmät maalailut menevät suoraan aivokuoren ja jalankin alle.

Arvio: Aaro630:n Mikään ei koskaan muutu on hälyinen ja paikoin kulmikas, mutta rosoa on siloteltu ehkä liiaksikin

Omaperäisyyttä ja toimivaa genresekoittelua löytyy, mutta rohkeampi irtiotto nostaisi levyn selvästi seuraavalle tasolle.

Arvio: Överisti kaikkea kivaa yhtä aikaa – Samurai Pizza Cats tarjoilee sillisalaattinsa ylikierroksisella energialla ja saksalaisella huumorintajulla

Core-riffittelyn mekaaninen groove ja tiiviit breakdownit, läpeensä prosessoidut laulut, kerrasta puraisevat melodiat ja kuulaat popkertsit sekä retropeliefektit, trance ja eurodance plus nu-metal- ja emo-nostalgia lappavat korville yhtä aikaa.

Arvio: Lamb of God pelaa omilla vahvuuksillaan, mutta Into Oblivion ei saa käsikarvamittaria värähtämään

Rankka ja riehakas ei ole automaattisesti hyvää.

Arvio: Gorillazin The Mountainia varjostaa suru – Mittavasta kokonaisuudesta jää höttöisen rap-chillailun maku

Vanhoilla faneilla levy sulanee ilman vatsanväänteitä, mutta uuden kuulijakunnan houkuttelussa se ei välttämättä onnistu.

Arvio: Antti Autio osaa sähköttää potemansa tunnot niin, että olennainen välittyy

Tie on maalattu maahan on rehellistä ja ihmisen tekemää rockia.

Arvio: Paul Gilbert on kuin lihaksi tullut tekoälymusiikkikone, joka suoltaa koukukasta ja somaa taustamusiikkia huvipuiston sienitripille

Kitarasankarin taitojen esittely kuusikielisen parissa on saanut yhä leikkisämpiä piirteitä ja mukaan on tullut enemmän melodisuutta, vaikka vauhtiakin riittää.