Arvio: The Lemon Twigs leikittelee mielikuvilla ja kunnioittaa humoristisesti vanhoja aikoja

Look for Your Mindin tyyli kulkee voimapopista janglen kautta glamrockiin.

Arvio: Väinö Karjalaisen äänimaiset yllättävät kuin luonto ympärillämme

Birch Bark Letter ei ole tausta­musiikkia vaan ambient-levy, jota kannattaa kuunnella yksin, vasta­melukuulokkeet päässä keskittyen.

Arvio: Noah Kahanin The Great Divide jää varovasti keskiviivalle

Pienen kotikaupungin jättämistä, menestyksen ristiriitoja ja ihmis­suhteiden muutoksia käsitellään useista kulmista, mutta kappale­massa latistaa terävimmät havain­not.

Arvio: Vilma Talvitien helposti lähestyttävä ja spontaani musiikki elää sekä konserttisalissa että kapakassa

Olio / Alien -levyn aiheet ja biisi-ideat voivat olla nykykansanmusiikille tyypillisiä, mutta Talvitie on säveltäjänä ja sovittajana niin taitava, ettei lopputulos kuulosta koskaan halvalta.

Arvio: Nevalan Roommates huokuu sekä taustojen tajua että niiden jalostamisesta kumpuavaa kollektiivista riemua

Levy kumartaa vapautuneesti menneiden vuosikymmenten soulahtavalle soft rockille, jonka ihanteet kääntyvät harmonisesti yhtyeen muotokie­lelle.

Arvio: Erik Grönwallin Bad Bonesilta paistaa tarve henkilökohtaisuuteen, mutta meno on tavattoman muovista

Jos lyriikoissa puhutaan vaikeasta matkasta ja oman tien löytämisestä, miksi levy kuulostaa tavattoman geneeriseltä?

Arvio: Evergrey tuntuu jahtaavan omaa häntäänsä

Yhtyeen julkaisutahti on vaikuttava, mutta pysähtyminen voisi olla paikallaan.

Arvio: Naisenergiaa huokuva Muna tuo rytmejä roadtripeille ja klubielle

Dancing on the Wallista tuskin syntyy mitään vuosikymmenten päässä muistettavaa klassikkoa, mutta se viihdyttää ja hyvä niin.

Arvio: Haiskahtaa sekamelskalta – Foo Fightersin Your Favorite Toy on verhottu moninaisiin lainakostyymeihin

Kokonaisuutena haja­naisen tuntuinen levy on kuitenkin sisimmältään ehtaa Foo Fightersia.

Arvio: Kielo Kärkkäisen Kuin tarttuisi kädestä on mukava kokonaisuus, jolle kaipaisi epämukavuuksia

Sävel­lykset ja sanat ovat parhaimmillaan niinä hetkinä, kun artistin otsa ry­pistyy hieman ja silmiin syttyy palo.

Arvio: Ruoskan Kade on monin tavoin raskasta kuultavaa

Ruoska kuulostaa yhä jonkinlaiselta indust­rial metal- ja shock rock -bändiltä, mutta siitä uupuu industrialin jyl­hyys ja shokkirokin shokeeraavuus.

Arvio: She Past Awayn Mizantrop on ikuisen yön goot­titanssiaisten soundtrack

Tarjolla on tuttua ja luotet­tavaa She Past Awaytä eli dark waven, goottirockin ja post-punkin maukasta hybridiä.