Etsi
Jos lyriikoissa puhutaan vaikeasta matkasta ja oman tien löytämisestä, miksi levy kuulostaa tavattoman geneeriseltä?
Yhtyeen julkaisutahti on vaikuttava, mutta pysähtyminen voisi olla paikallaan.
Dancing on the Wallista tuskin syntyy mitään vuosikymmenten päässä muistettavaa klassikkoa, mutta se viihdyttää ja hyvä niin.
Kokonaisuutena hajanaisen tuntuinen levy on kuitenkin sisimmältään ehtaa Foo Fightersia.
Sävellykset ja sanat ovat parhaimmillaan niinä hetkinä, kun artistin otsa rypistyy hieman ja silmiin syttyy palo.
Ruoska kuulostaa yhä jonkinlaiselta industrial metal- ja shock rock -bändiltä, mutta siitä uupuu industrialin jylhyys ja shokkirokin shokeeraavuus.
Tarjolla on tuttua ja luotettavaa She Past Awaytä eli dark waven, goottirockin ja post-punkin maukasta hybridiä.
Savage Imperial Death March on epämääräinen mashup, jossa kuuluu elementtejä sekä Melvinsin että Napalm Deathin ilmaisusta mutta aika vähän kummankaan timanttisuutta.
Soundit, pulssit, tahdit ja efektit tuovat mieleen demon, josta Robynin olisi pitänyt aloittaa levyn rakentaminen.
Shadows Forming huokuu post-punkin alkuvuosien henkeä perinnetietoisella otteellaan ja epämodernilla äänimaailmallaan.
Biisimateriaali on heikoimmillaankin mainiota.
Taustamusiikkina Asan lastuista ei saa makua.
