Arvio: Hellripper operoi taitavasti genrejen rajapinnoilla – Coronach saattaa tuoda black thrashin tapetille isomminkin

James McBain yhdistää sooloprojektinsa neljännellä täyspitkällä varhaisen Venomin räyhää, saksaspeedin vimmaisuutta, perinteisen hevin melodisuutta ja black metal -estetiikkaa.

Arvio: Huokoista seesteisyyttä – Snail Mailin Ricochetilla on luovuttu 90-luvun muhjuestetiikasta ja paljastavasta hallitsemattomuudesta

Samalla on kuitenkin kadonnut jo­tain, mitä huolellisinkaan säveltä­minen ei korvaa.

Arvio: Hanging Gardenin uljas ääni kantaa kauas – Isle of Bliss -levyllä mennään rujomman kautta

Suomessa on lukuisia perushyviä alan bändejä, jotka eivät ole saaneet luoduksi välittömästi tunnistettavaa tavaramerkkisointia. Hanging Gardenilla sellainen on.

Arvio: Joe Pernice on liikkeellä siellä, missä on ruuhkaa – Indiekentän konkari liukuu syvemmälle ame­ricanan perusvirtoihin

Pernicen musiikki on nyt maanläheisempää, sanoisi yksi, melodisesti karumpaa ja tyl­sempää, toteaisi toinen.

Arvio: Taiturillista magiaa – Vilma Jään Loitsui ja taikoi on hurmaava ja kovaa kuuntelua kestävä kokonaisuus

Albumi saa pohtimaan, miksei kansanmusiikkiperinteen soittimia hyödynnetä populaarimusiikissa enemmänkin.

Arvio: Lauluja rakastamisen vaikeudesta – Lykke Lin Afterpartyyn mahtuu niin iloisia biittejä kuin melankolisia tarinoita

Tyylin puolesta Lykke Li palaa kenties viimeiseksi jäävälle albumilla juurilleen.

Arvio: Avalon Emersonin melankoliassa on toiveikkaita ja hyväksyviä sävyjä – Written into Change soi kauniisti ja hymyilyttää

Albumi sopii kuulijoille, jotka kaipaavat haikeaa mutta liikkeessä pysyvää unipoppia-

Arvio: Taattua murjontaa – Exodus rymistelee Goliathilla pääosin totutuin ottein

Mikinvarteen palannut Rob Dukes hoitaa hommansa, vaikka rähinäpitoisemmat biisit menevät turhankin rähjääviksi.

Arvio: Kaoottista sanan parhaassa merkityksessä – Prostituten Attempted Martyr on debyytiksi huomattavan hiottu

Raskaan hardcorepunkin ja noise rockin taustalla kuuluvat vaikutta­vat kitarariffit.

Arvio: Play Me on sisäinen matka, jossa Kim Gordonin yhteiskunnallinen ahdistus kanavoituu brutaaleihin äänimaisemiin

Kim Gordon jatkaa tutkimusmatkaa metelin maailmassa.

Arvio: Lost Society kadottaa hyvät ideat kuorrutteiden ja tuotannon alle

Hell Is a State of Mind on tuotannon puolesta kansainvälisellä huipputasolla, mutta Lost Societylle tekisi hyvää palata perusasioiden äärelle.

Arvio: Herkullista kuolonamia ymmärtäväisille korville – Immolation pysyy omaehtoisena ja korkealaatuisena muotituulista riippumatta

Descent on alusta loppuun silkkaa tummaa timanttista kuolomyräkkää.