Arvio: Neurosisin An Undying Love for a Burning World istuu täydellisesti tähän sairastuneeseen maailmaan

Kun albumin luotaantyöntävän rujo mut­ta puoleensavetävän kaunis maise­ma alkaa näkyä, tietää kokevansa jotain tarpeellista

Arvio: Halpahalliriffejä vailla dramaturgian tajua ja kliimakseja – Dimmu Borgirin Grand Serpent Rising ei vakuuta

Kahdeksan vuotta studioalbu­mien välillä on pitkä aika, mutta sekään ei välttämättä haittaisi, jos korvilleen saisi sen sortin sävel­taidetta, että kuninkaan paluusta ei olisi pienintäkään epäselvyyttä.

Arvio: Vestan Suomi soimaan on särmikäs sokkelo, josta välittyy kunnianhimo

Monitulkintaisimmillaankin Vesta muistaa kuitenkin tekevänsä poplevyä.

Arvio: Väkevä comeback, jollaisia tulee harvoin vastaan – Peace in Place on Poison the Wellin äkäisin ja aikuismaisin levy

Harva odotti Poison the Wellin enää palaavan, ja vielä harvempi osasi odottaa kuudentoista vuoden tauon jälkeisestä Peace in Placestä bändin parasta albumia.

Arvio: Robbie Williams elää jälleen uutta kukoistuskautta

Brittipopin veikeää mutta surumielistä narrihahmoa ei voi olla rakastamatta.

Arvio: Engines of Demolition on Black Label Societyn diskografian kärkipäätä

Engines of Demolition on taas kerran tuttua ja turvallista Black Label Societya, mutta bändin mittakaavalla se on erinomainen levy.

Arvio: Opvs Noir Vol. 3 on dramaattinen ja hieman haikea päätös Lord of the Lostin näyttävälle statementille

Mammuttimaisesta kokonaisuudesta jää kuitenkin olo, että sen osista olisi syntynyt yksi loistava levy.

Arvio: Miehistö vaihtuu, mutta Metal Churchin leimallinen soundi pysyy hanskassa

Yhtyeeltä on lupa odottaa vetreästi porhaltavaa puksutusta ja tarttumakertoimel­taan kelpoa riffijyrnyttelyä, ja niitä­hän kyllä saadaan.

Arvio: Wishing Well rullaa menevästi vanhojen tekijöiden hengessä – Playing with Firen kappaleet eivät roiku pelkästään tarttuvan kertosäkeen varassa

Samat pe­rusasiat toistuvat, mutta kappaleet poikkeavat riittävästi toisistaan.

Arvio: Long Distance Calling esittelee The Phantom Voidilla itsestään parhaimmat puolensa

Albumi on loistoesimerkki siitä, miten instrumentaalimusiikista tehdään vangitsevaa ja mukaansatempaavaa.

Arvio: Memorials vie jonkin poikkeuksellisen äärelle aivan huomaamatta

Verity Susman ja Matthew Simms syytävät toisella yhteisellä pitkäsoi­tollaan pitsireunaisia tuntemuksia trombin nieluun, lisäävät vauhtia pienin elkein ja antavat värien sekoit­tua.

Arvio: Arlo Parks lupaa aamuyön reivien ja värikkäiden queer-bileiden tunnelmaa, mutta Ambiguous Desire ei aivan täytä lupauksia

Levy alkaa lupaavasti, mutta kokonaisuus jää lopulta hieman tylsäksi.