Arvio: Taivaallista surumielisyyttä – Godthrymmin Projectionsille on puristettu eep­pisen tuomiometallin ja melodisen death doomin parhaita aineksia

Godthrymmin uusin on kunnianhi­moisempi kokonaisuus kuin kaksi edellistä.

Arvio: Kymmenen vuotta hauduteltu The Moth on selvästi Devin Townsendin magnum opus

Levyä ei ehkä tulla muistamaan Townsendin suurimpana saavu­tuksena, mutta pitkään muhi­nut hanke kannatti lopulta toteuttaa.

Arvio: Karsitusta asustaan huolimatta Joose Keskitalon Cursed Be Those Mariners, They Lead a Wicked Life välttelee itsetietoista askeesia

Vaikka Keski­talon englanninkielisessä ilmaisussa on litterääri häivä, laulut vievät hänet syvälle sukupolvien takaisiin sielunmaisemiin.

Arvio: Ladytronin taika ei ole kadonnut – Paradises on tilallinen albumi, joka pakenee mutta palaa inhimillisyyden äärelle

Ladytron tekee osittaisen paluun juurille, mutta tuo rinnalle myös uusia soun­dimaailmoja.

Arvio: Iltamat Pihlajassa on taatun ”arppamainen” albumi – Teeman varjolla olisi voinut irrotella enemmänkin

Arppa ja Jiri-serkku liikuvat Ykspih­lajan työläishistoriaa ja kulttuuria kunnioittavan pelimannihenkisen kansanmusiikin parissa.

Arvio: The Black Keysin Peaches! on piste, jossa äänet ja ystävyys tiivistyvät niin tiheäksi massaksi, että räjähdys on väistämätön

Coverlevy on syntynyt spontaanina terapiatyönä.

Arvio: Susanna Leppäsen Leppävaara on musiikkia Met­solat-fanitapaamisiin

Legendaarisen tv-sarjan inspiroima teema-albumi menee kerronnallisesti helpoimman kautta.

Arvio: Neurosisin An Undying Love for a Burning World istuu täydellisesti tähän sairastuneeseen maailmaan

Kun albumin luotaantyöntävän rujo mut­ta puoleensavetävän kaunis maise­ma alkaa näkyä, tietää kokevansa jotain tarpeellista

Arvio: Halpahalliriffejä vailla dramaturgian tajua ja kliimakseja – Dimmu Borgirin Grand Serpent Rising ei vakuuta

Kahdeksan vuotta studioalbu­mien välillä on pitkä aika, mutta sekään ei välttämättä haittaisi, jos korvilleen saisi sen sortin sävel­taidetta, että kuninkaan paluusta ei olisi pienintäkään epäselvyyttä.

Arvio: Vestan Suomi soimaan on särmikäs sokkelo, josta välittyy kunnianhimo

Monitulkintaisimmillaankin Vesta muistaa kuitenkin tekevänsä poplevyä.

Arvio: Väkevä comeback, jollaisia tulee harvoin vastaan – Peace in Place on Poison the Wellin äkäisin ja aikuismaisin levy

Harva odotti Poison the Wellin enää palaavan, ja vielä harvempi osasi odottaa kuudentoista vuoden tauon jälkeisestä Peace in Placestä bändin parasta albumia.

Arvio: Robbie Williams elää jälleen uutta kukoistuskautta

Brittipopin veikeää mutta surumielistä narrihahmoa ei voi olla rakastamatta.