Uusi vuosi on paitsi ilon ja uuden alun juhlistamisen aikaa, myös hetki, jolloin on hyvä hiljentyä muistelemaan niitä, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Tänäkin vuonna maallisen vaelluksensa päätti joukko niin musiikkialan legendoja ja kokeneita konkareita kuin myös pienten piirien tekijöitä ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Käyttäkäämme siis hetki aikaa muistellaksemme ja kunnioittaaksemme muun muassa seuraavia keskuudestamme poistuneita ja tuonpuoleisen suureen big bandiin liittyneitä muusikoita, jotka jättivät perinnöksi hienoa musiikkia, joka ei katoa koskaan.
Buddy Greco (14.8.1926 – 10.1.2017)
Swing-musiikin kuninkaallisiin lukeutunut, Frank Sinatran Rat Pack -ryhmässäkin nähty Greco menehtyi 90-vuotiaana Las Vegasissa. Miehen uran kenties tunnetuin yksittäinen teko on The Lady is a Tramp -klassikon svengaava versiointi.
Walter ”Junie” Morrison (1954 – 2017)
21. tammikuuta Lontoossa menehtynyt funk-legenda Morrison soitti 70-luvun alussa koskettimia, lauloi, tuotti ja kirjoitti biisejä Ohio Playersissa. 70-luvun lopulla hänestä tuli puolestaan Parliament-Funkadelicin musiikillinen ohjaaja, jonka johdolla julkaistiin hittilevyjä kuten One Nation Under a Groove (Funkadelic, 1978) ja Motor Booty Affair (Parliament, 1978). Morrison nimettiin muun funk-kollektiivin mukana Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1997.
Jaki Liebezeit (26.5.1938 – 22.1.2017)
Keuhkokuumeeseen 78-vuotiaanan menehtynyt Liebezeit oli Länsi-Saksassa vuonna 1968 perustetun Can-yhtyeen rumpali ja alkuperäisjäsen. Yhtye vaikutti suuresti muun muassa new waven, elektronisen musiikin ja ambientin kehitykseen ja monenlaiset yhtyeet Joy Divisionista ja Siouxsie and the Bansheesista aina The Stone Rosesiin ja jopa David Bowieen ovat listanneet Canin yhdeksi vaikuttimistaan.
Peter Overend Watts (13.5.1947 – 22.1.2017)
Mott The Hoople -basisti ja perustajajäsen menehtyi kurkkusyöpään tammikuun lopulla. Watts oli myös ansioitunut tuottaja ja hän tuotti levyjä muun muassa Hanoi Rocksille.
Butch Trucks (11.5.1947 – 24.1.2017)
The Allman Brothers -yhtyeen perustajajäsen ja rumpali teki alkuvuodesta itsemurhan kotonaan Floridan West Palm Beachissa. Viimeisen keikkansa toimelias rumpali esitti niinkin lähellä kuolemaansa kuin 6. tammikuuta.
Geoff Nichols (28.2.1948 – 28.1.2017)
Black Sabbathissa vuosina 1980–1995 vaikuttanut kosketinsoittaja (ja tarvittaessa myös rytmikitaristi) Geoff Nicholls menehtyi 68-vuotiaana keuhkosyöpään. Ennen Black Sabbathia Nicholls soitti NWOBHM-bändi Quartzissa, jonka vuonna 1977 julkaistun debyyttialbumin Sabbath-kitaristi Tony Iommi tuotti.
John Wetton (12.6.1949 – 31.1.2017)
Syöpää sairastanut Wetton oli progerockyhtye Asian perustajajäsen ja laulaja-basisti. Wetton toimi lisäksi urallaan sessiomuusikkona muun muassa Brian Enolle, Phil Manzaneralle ja Steve Hackettille.
Robert Dahlqvist (16.4.1976 – 1.2.2017)
Ruotsalaisen garage/action rockin uranuurtajayhtye The Hellacoptersin kitaristi Robert Dahlqvist lukeutui tunnetuimman yhtyeensä ohessa myös Thunder Express -bändin perustajiin ja kuului laulaja-lauluntekijä Stefan Sundströmin taustayhtyeen vakiojäseniin.
Tony ”It” Särkkä (15.12.1972 – 8.2.2017)
Black metalin monitoimimiehes tunnettiin parhaiten Tukholmassa vuonna 1989 perustetun Abruptumin jäsenenä. Särkän muita yhtyeitä olivat muun muassa Ophthalam, Vondur ja War. Miehen viimeiseksi kokoonpanoksi jäi gootahtava 8th Sin.
Al Jarreau (12.3.1940 – 12.2.2017)
Seitsenkertainen Grammy-voittaja ja jazz-legenda oli mukana muun muassa vuoden 1985 jättimäisellä We Are The World -hitillä. Hänen omiin suurimpiin hitteihin lukeutuu vuoden 1981 We’re in This Love Together.
Trish Doan (9.5.1985 – 13.2.2017)
Vuonna 1996 perustetun kanadalaisen Kittie-yhtyeen basisti Trish Doan menehtyi vain 31-vuotiaana.
Clyde Stubblefield (18.4.1943 – 18.2.2017)
Funk-rumpali Stubblefield musisoi lukemattomilla James Brownin klassisilla levytyksillä 1960- ja 70-luvuilla, mukaan lukien Cold Sweat, Say It Loud – I’m Black and I’m Proud sekä I’ve Got the Feelin’. Hänen Funky Drummer -rumpusooloaan vuodelta 1970 on sämplätty lukemattomille hip hop -kappaleille, kuten Public Enemyn Fight the Powerille, Dr. Dren Let Me Ridelle, LL Cool J:n Mama Said Knock You Outille sekä Run-D.M.C.:n Run’s Houselle.
Larry Coryell (2.4.1943 – 19.2.2017)
Coryell julkaisi urallaan yli 60 sooloalbumia ja toimi jazz-rockin edelläkävijänä. Hänen Spaces-albumiaan pidetään ensimmäisenä fuusiojazz-levynä ja Coryellia kutsuttiinkin ”fuusion kummisedäksi”.
Joni Sledge (13.9.1956 – 10.3.2017)
Joni Sledge oli 70-luvun disko- ja soul-jätti, We Are Family -hitistä tunnetun Sister Sledge -siskoskatraan toiseksi vanhin jäsen.
Joey Alves (1954 – 2017)
1974 perustetun amerikkalaisen hard rock/heavy metal -yhtye Y&T:n alkuperäinen rytmikitaristi Joey Alves kuoli sunnuntaina 12. maaliskuuta paksusuolen tulehduksesta aiheutuneisiin komplikaatioihin.
James Cotton (1.7.1935–16.3.2017)
Keuhkokuumeeseen menehtynyt bluesharpisti Cotton kuului muun muassa Muddy Watersin kokoonpanoon 12 vuoden ajan. Soolouransa lisäksi hän soitti myös muun muassa Howlin’ Wolfin, B.B. Kingin, Sonny Boy Williamson II:n, Janis Joplinin, Grateful Deadin ja Santanan kanssa.
Chuck Berry (18.10.1926 – 18.3.2017)
Charles Edward Anderson Berry tuli tunnetuksi 1950-luvulla hittien kuten Johnny B. Goode, Maybelline, Rock’n’Roll Music ja Roll Over Beethoven myötä. Rock ’n’ rollin varhaisimpiin legendoihin kuulunut Berry muistetaan paitsi säveltäjänä ja kokonaisen genren muovaajana, myös vaikutusvaltaisena ja uraauurtavana kitaristina, laulajana ja esiintyjänä.
Paul O’Neill (23.2.1956–5.4.2017)
Amerikkalainen säveltäjä, lyyrikko, kitaristi, tuottaja ja promoottori kuului managerointitiimiin, jonka alaisuudessa toimivat muun muassa Aerosmith, AC/DC, Def Leppard ja Scorpions. O’Neillin lempilapsi oli kuitenkin Trans-Siberian Orchestra, vaihtelevin kokoonpanoin toiminut progressiivinen rockyhtye, jolle O’Neill sävelsi ja sanoitti kappaleita sekä tuotti jokaisen yhtyeen pitkäsoiton.
J. Geils (20.2.1946 – 11.4.2017)
John Warren Geils Jr. toimi J. Geils Bandin johtohahmona. Useaan kertaan Rock and Roll Hall of Fameen ehdolla olleen bändin tunnetuimpia hittejä ovat muun muassa Centerfold, Love Stinks, Come Back ja Freeze-Frame.
Toby Smith (29.10.1970–11.4.2017)
Smith toimi laulaja Jay Kayn kanssa perustamassaan Jamiroquaissa vudoesta 1992 vuoteen 2002 saakka, jonka jälkeen hän keskittyi perhe-elämään. Koskettimia soittanut Smith oli mukana yhtyeen viidellä ensimmäisellä pitkäsoitolla ja kirjoitti lukuisia hittejä kuten Virtual Insanity, Deeper Underground, Space Cowboy, High Times ja Little L.
Mika Vainio (15.5.1963 – 12.4.2017)
Maailmalla arvostettu elektronisen musiikin pioneeri Vainio tunnettiin muun muassa Pan Sonic -yhtyeestä ja soolourastaan. Vainio oli myös perimätiedon mukaan järjestämässä Suomen ensimmäisiä rave-bileitä Turussa 1989.
Bruce Langhorne (11.5.1938 – 14.4.2017)
Nuori Langhorne vaihtoi viulun kitaraan 17-vuotiaana ja omaksui oman soittotekniikan menetettyään oikean käden sormia kotitekoisen ilotulitteen räjähdyksessä. Hänestä tuli 60-luvulla yksi New Yorkin Greenwich Villagen folk-piirin aktiivisista hahmoista ja oli mukana myös useilla Bob Dylanin levyillä. Dylan on kertonut Mr. Tambourine Man -kappaleen kertovan juuri Langhornesta.
Allan Holdsworth (6.8.1946 – 15.4.2017)
Brittiläistä progressiivisen rockin ja jazzin parissa operoinutta Allan Holdsworthia pidettiin yhtenä kaikkien aikojen teknisesti osaavimpana kitaristina, jonka ihailijoiksi ovat tunnustautuneet muun muassa Eddie Van Halen, Joe Satriani, Alex Lifeson, John Petrucci, Frank Zappa ja Gary Moore.
Pekka Myllykoski (13.12.1959 – 22.4.2017)
Freud Marx Engels & Jungista sekä Jytäjemmarit-kokoonpanosta tuttu Myllykoski kertoi vuonna 2014 sairastavansa nielusyöpää.
Cel Revuelta (RIP 3.5.2017)
Basisti Cel Revuelta soitti Black Flagin viimeisessä kokoonpanossa vuonna 1986 juuri ennen yhtyeen hajoamista. Hän otti osaa myös bändin reunion-keikoille vuonna 2003. Bändin levyillä mies ei tiettävästi ole ollut mukana.
Kevin Garcia (1976 – 2017)
Vuonna 1992 perustetun indierockyhtye Grandaddyn basisti menehtyi aivohalvaukseen vain 41-vuotiaana. Yhtye oli ehtinyt juuri julkaista ensimmäisen albuminsa 11 vuoden tauon jälkeen.
Jimmy Copley (29.12.1953 – 13.5.2017)
Pitkän linjan sessiorumpali työskenteli urallaan paitsi soolona myös muun muassa Jeff Beckin, Graham Parkerin, Ian Gillanin, Glenn Hughesin, Tears for Fearsin, The Pretendersin ja Manfred Mann’s Earth Bandin riveissä.
Kevin Mitchell (RIP 14.5.2017)
Mitchell tunnettiin amerikkalaisen vaihtoehtorock/dream pop -yhtye Mazzy Starin rumpalina ja alkuperäisjäsenenä.
Chris Cornell (20.7.1964 – 18.5.2017)
Soundgardenista, Audioslavesta, Temple Of The Dogista sekä soolouraltaan tunnettu laulaja löydettiin hirttäytyneenä hotellihuoneestaan Detroitissa vain muutamia tunteja Soundgardenin konsertin jälkeen.
Gregg Allman (8.12.947 – 27.5.2017)
The Allman Brothers Bandin yhdessä veljensä Duanen kanssa vuonna 1969 perustanut Gregg lukeutui Yhdysvaltalaisen juurevan rockmusiikin merkittävimpiin hahmoihin.
Dave Rosser (3.8.1966 – 27.6.2017)
The Afghan Whigsistä, The Twilight Singersistä sekä Gutter Twinsistä tuttu kitaristi menehtyi 50 vuoden iässä paksusuolen syöpään.
John Blackwell Jr. (9.11.1973 – 4.7.2017)
Kolmevuotiaana rumpujen soiton aloittanut Blackwell liittyi funkyhtye Cameoon vuonna 1995. Kolme vuotta kestäneen pestin jälkeen hän liittyi Patti LaBellen taustayhtyeeseen, jonka jälkeen hänestä tuli Princen The New Power Generation -yhtyeen rumpali vuonna 2000. Princen komppaajana Blackwell toimi lopulta 12 vuotta ja hänen soittoaan voi kuulla muun muassa vuonna 2003 julkaistuilla N.E.W.S.-albumilla.
Erik Cartwright (10.7.1950 – 9.7.2017)
Cartwright korvasi muun muassa Slow Ride ja Fool For The City -kappaleista tunnetun Foghatin alkuperäiskitaristi Rod Pricen helmikuussa 1981. Cartwright toimi yhtyeen kitaristina lähes 15 vuotta. Cartwright soitti lisäksi hetken Pat Traversin bändissä, jonka jälkeen tämä asettui Nashvilleen, jossa toimi kitarateknikkona muun muassa The Allman Brothers Bandille, AC/DC:lle ja Jonny Langille.
Chester Bennington (20.3.1976 – 20.7.2017)
Nu metal -aallonharjalla 2000-luvun alussa suursuosioon nousseen Linkin Park -yhtyeen laulaja Chester Bennington löydettiin hirttäytyneenä kotoaan Los Angelesissa. Linkin Parkin lisäksi Bennington lauloi myös Dead By Sunrise -yhtyeessä ja toimi hetken myös Stone Temple Pilotsin solistina.
Glen Campbell (22.4.1936 – 8.8.2017)
Country-legenda muistetaan erityisesti laulamistaan hiteistä Rhinestone Cowboy, Wichita Lineman ja By The Time I Get To Phoenix. Miehen vaiherikkaasta elämästä kerrottiin koskettavasti vuonna 2014 ilmestyneessä I’ll Be Me -dokumentissa, joka taltioi Alzheimerin tautia sairastaneen Campbellin jäähyväiskiertueen vuosina 2011-2012.
Walter Becker (20.2.1950 – 3.9.2017)
Steely Danin perustajiin kuulunut Becker aloitti uransa jo 60-luvun lopulla ja oli oleellinen osa sekä Steely Danin suuren suosion päiviä 70-luvulla että vuonna 1993 alkaneen ”paluun” jälkeistä menestystä, johon lukeutuu muun muassa neljä Grammya voittaneen Two Against Nature -albumin julkaisu vuonna 2000.
David Hlubek (28.8.1951 – 3.9.2017)
Hlubek perusti southern rock -yhtye The Molly Hatchetin vuonna 1971. Monet bändin hiteistä kuten läpimurtoalbumi Flirtin’ with Disasterin (1979) nimikkokappale ja Whiskey Man, olivat Hlubekin käsialaa. Hlubek erosi bändistä vuonna 1986 ja soitti lukuisissa yhtyeissä muun muassa Lynyrd Skynyrdin ja Blackfootin jäsenten kanssa, kunnes palasi Molly Hatchetiin jälleen 2005.
Holger Czukay (24.3.1938 – 5.9.2017)
Basisti Czukay, syntymänimeltään Holger Schüring, oli alkuvuodesta menehtyneen Jaki Liebezeitin tavoin yksi krautrock-suuruus Can-yhtyeen perustajajäsenistä. Soolourallaan Czukay oli edelläkävijä sämpläämisessä, ambient-musiikissa sekä maailmanmusiikissa.
Grant Hart (18.3.1961 – 13.9.2017)
Rumpali Hart perusti Bob Mouldin ja basisti Greg Nortonin kanssa Hüsker Dü -yhtyeen vuonna 1979. Bändillä oli tärkeä rooli amerikkalaisen indie-skenen kehittymisessä 80-luvulla ja se raivasi tietä sellaisille yhtyeille kuin Pixies, Dinosaur Jr ja Nirvana, ja toimi suurena esikuvana muun muassa Billy Corganille ja Dave Grohlille. Zen Arcade -albumia (1984) pidetään yhtenä vaihtoehtorockin kulmakivenä.
Charles Bradley (5.11.1948 – 23.9.2017)
Vuonna 1965 uransa aloittanut funk- ja soul-veteraani Bradley saavutti suosiota sooloartistina vasta kypsemmällä iällä, toimittuaan ennen läpimurtoaan muun muassa James Brown -imitaattorina. Hänen debyyttialbuminsa No Time for Dreaming ilmestyi vuonna 2011.
Tom Petty (20.10.1950 – 2.10.2017)
Thomas Earl Petty oli yksi viime vuosisadan parhaiten myyneistä artisteista. Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2002 nimitetyn Tom Petty and the Heartbreakers tunnetaan muun muassa hiteistä American Girl, Free Fallin’, Breakdown, Listen To Her Heart ja I Won’t Back Down. Petty oli myös perustajajäsenenä Traveling Wilburys -yhtyeessä, johon kuuluivat lisäksi Bob Dylan, George Harrison, Jeff Lynne ja Roy Orbison.
Gord Downie (6.2.1964 – 17.10.2017)
Gord Downie oli kanadalaisen, vuonna 1984 perustetun ja lukuisia platina- ja timanttilevyrajoja ylittäneitä levyjä myyneen The Tragically Hip -yhtyeen perustajajäsen ja laulaja-kitaristi. Vaihtoehtorockyhtye on muun muassa pokannut vuosien varrella 16 ”Kanadan Grammya” eli Juno-palkintoa ja bändin jäsenille myönnettiin vuonna 2017 korkea-arvoinen Order of Canada -kunniamerkki.
George Young (6.11.1946 – 22.10.2017)
AC/DC:n Angus ja Malcolm Youngin isoveli George soitti 1960-luvulla The Easybeats -yhtyeessä, jonka tuotannosta muistetaan parhaiten Youngin säveltämä Friday on My Mind -hitti. Yhtyeen hajottua vuonna 1969 George ryhtyi tuottajaksi sekä sävelsi musiikkia muille artisteille. Hän tuotti muun muassa AC/DC:n alku-uran albumit.
Scott Putesky (28.4.1968 – 22.10.2017)
Scott Putesky oli Marilyn Mansonin yhtyeen perustajajäsen ja hänet tunnettiin bändissä taiteilijanimellä Daisy Berkowitz. Kitaristi oli käynnistämässä shokkirokkarin uraa jo 1989 Marilyn Manson and the Spooky Kids -nimellä toimineessa kokoonpanossa. Hän oli mukana Mansonin kahdella ensimmäisellä julkaisulla Portrait of an American Family (1994) ja Smells Like Children (1995), mutta erosi yhtyeestä Antichrist Superstar -albumin työstövaiheessa. Levyltä löytyy kuitenkin lukuisia Berkowitzin työstämiä kappaleita.
Fats Domino (26.2.1928 – 24.10.2017)
Suuresti The Beatlesiin vaikuttanut Domino tunnettiin muusikkona, joka toi New Orleansin pianotyylin mukaan varhaiseen rock ’n’ rolliin ja nousi listoille muun muassa hiteillään Blueberry Hill ja Blue Monday. Rock and Roll Hall of Famen tilastojen mukaan Fats myi 1950-luvun aikana yhteensä 65 miljoonaa levyä jääden toiseksi vain Elvis Presleylle.
Keith Wilder (1952 – 2017)
Keith Wilder oli funk- ja diskoyhtye Heatwaven laulaja. Yhtye muistetaan lukuisista top 10 -singleistään kuten Boogie Nights, The Groove Line ja Always And Forever. Bändin debyyttialbumi Too Hot To Handle julkaistiin 1976.
Pentti ”Whitey” Glan (8.7.1946 – 7.11.2017)
Suomessa syntynyt rumpali Pentti Glan saavutti menestystä Kanadassa ensin vuonna 1965 perustamassaan The Rogues -yhtyeessä, joka muutti nimensä Mandalaksi ja nousi Top 10 -listalle Loveitis-kappaleella. Ahkerana sessiorumpalina toiminut Glan komppasi muun muassa Steppenwolf-nokkamies John Kayta, Lou Reedia sekä Alice Cooperia keikkakokoonpanossa ja Welcome To My Nightmare -albumilla.
Paul Buckmaster (13.6.1946 – 7.11.2017)
Paul Buckmaster oli brittiläinen säveltäjä-sovittaja, jonka taival populaarimusiikin parissa sai alkunsa David Bowien Space Oddity -klassikolla vuonna 1969, johon Buckmaster sävelsi jousiosuudet. Myöhemmin hänen yhteistyökumppaneihinsa ovat kuuluneet niin Bon Jovi, Stevie Nicks, Grateful Dead, Guns N’ Roses, Elton John, Rolling Stones kuin The Darknesskin.
Chuck Mosley (26.12.1959–9.11.2017)
Chuck Mosley toimi vaihtoehtorock/-metalliyhtye Faith No Moren laulajana näiden kahdella ensimmäisellä levyllä We Care a Lot ja Introduce Yourself. Faith No Moren jälkeen Mosley vaikutti myös hc punk -suuruus Bad Brainsissa.
Fred Cole (28.8.1948 – 9.11.2017)
Tee-se-itse-kulttuurin ja mono-äänitysten nimeen vannonut Fred Cole aloitti rockin soittamisen 1960-luvulla. Vuonna 1987 sai alkunsa garagea, punkia, bluesia ja countrya alkukantaisella vimmalla soittanut Dead Moon, joka saavutti erittäin lojaalin fanikunnan myös Euroopassa aina Suomea myöten.
Michael ”DikMik” Davies (1943 – 2017)
DikMik oli perustamassa psykedeelisen avaruusrockin pioneeriyhtyettä Hawkwindia, jossa tämä soitti koskettimia sekä äänigeneraattoria. DikMik oli lisäksi vastuussa Lemmy Kilmisterin pestaamisesta yhtyeen basistiksi.
Malcolm Young (6.1.1953–18.11.2017)
Maailman parhaaksi rytmikitaristiksi lukuisissa yhteyksissä nimetty Malcolm perusti AC/DC:n Angus-veljensä kanssa 1973. Yhtye on myynyt maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa levyä, ja vuoden 1980 Back In Black -albumi on maailman toiseksi eniten myyty äänite. Yhtye nimettiin mukaan Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2003.
David Cassidy (12.4.1950 – 21.11.2017)
The Partridge Family -sarjasta suursuosioon noussut Cassidy myi urallaan yli 30 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti, sai useita Grammy- sekä Emmy-ehdokkuuksia ja hänen fanikerhossaan oli aikanaan enemmän jäseniä kuin Elvis Presleyn tai The Beatlesin vastaavilla. Hänen suurimpiin hitteihin lukeutuvat kappaleet I Think I Love You, Cherish, Daydreamer sekä The Last Kiss.
Wayne Cochran (10.5.1939 – 21.11.2017)
Pompadour-tukastaan tuttua Wayne Cochrania kutsuttiin soulin valkoiseksi ritariksi. Hän ystävystyi teini-ikäisenä Otis Reddingin kanssa ja soitti bassoa tämän varhaisilla levytyksillä. Tutustuttuaan James Browniin ja tämän esiintymisiin perusti Cochran 60-luvun lopulla oman C.C. Riders -yhtyeen, jonka riveissä soitti vuosien varrella muun muassa basisti Jaco Pastorius.
Johnny Hallyday (15.6.1943 – 6.12.2017)
”Ranskan Elvis” aloitti uransa 1959 ranskankielisillä käännösversioilla varhaisista rock-kappaleista. 60-luvulla tämä työskenteli muun muassa Jimmy Pagen ja Peter Framptonin kanssa ja perusti The Blackbirds -yhtyeen Foreignerin Mick Jonesin kanssa. Vuonna 1960 ensimmäisen singlensä ja pitkäsoittonsa julkaissut rokkari myi urallaan yli 110 miljoonaa albumia.
Jukka ”Sir Christus” Mikkonen (10.4.1978 – 7.12.2017)
Mikkonen muistetaan parhaiten Negativen kitaristina. Sir Christus oli yhtyeessä tämän suosion huippuvuosina, mutta erosi 2008. Hän toimi myöhemmin veljensä Matthau Mikojanin taustayhtyeessä, The Salvation -yhtyeessä sekä Bloodpitin basistina. Sir Christuksen isä Arwo oli Popedan alkuperäinen kitaristi, joka kuoli vuonna 1986 sydänvaivaan.
Warrel Dane (7.3.1961 – 13.12.2017)
Warrel Dane toimi laulajana vuonna 1991 perustetussa metalliyhtye Nevermoressa. Dan menehtyi Brasiliassa, jossa tämä oli parhaillaan työstämässä ensimmäistä sooloalbumiaan kymmeneen vuoteen.
Ralph Carney (23.1.1956 – 16.12.2017)
Onnettomuudessa saamiinsa vammoihin menehtynyt saksofonisti Carney kuului kokeellisen new wave -yhtye Tin Hueyn riveihin 1970-luvulla ja tuli tunnetuksi seuraavalla vuosikymmenellä alkaneesta yhteistyöstään Tom Waitsin kanssa. Hän ehti soittaa urallaan myös muun muassa The B-52:n, The Kronos Quartetin ja The Black Keysin kanssa.