Arvio: Se, josta ei puhuta murjoo sekä melodisia että raskaammin äärimetallisia riffejä – Makuasiat korostuvat Syvyyden portit on saatava auki -albumin kohdalla

Tällaista metallia ei tee Suomessa nykyään liian moni.

Arvio: Laibach survoo yhteen eri mu­siikkityylejä, lelumaisia soundeja ja nykyajan kliseitä

Musickin kappaleet kuulostavat siltä kuin ne palvelisivat järjestelmää ivallisesti hymyillen.

Arvio: Lovebitesin hyperenerginen power metal kaatuu yhteen katastrofaaliseen ongelmaan

Laulajan kireä vibra tärvelee koko paketin.

Arvio: Aldous Harding saa aikaan jännittävän ristivedon – Train on the Island houkuttelee tulemaan lähemmäs ja olemaan samalla varuillaan

Hardingissa on oikeasti jotakin lumoavan outoa.

Arvio: Kevin Morbyn Little Wide Open on itseään ruokkivan loputtoman tyylilainailukehän tuotos

Kevin Morbyn muototietoinen luomus on americanaa americanas­ta.

Arvio: Saimaa on toisella covertripillään niin suvereeni, että se kääntyy itseään vastaan

Matka mielen ytimeen, vol. 2 voi johdattaa kuulijan loistavien laulujen pariin, mutta Saimaan myllyssä kaikesta tulee Saimaa-musiikkia.

Arvio: Gus G:n soololevy on parhaimmillaan instrumentaalina – Lauletuilla kappaleilla kitaristin puutteet käyvät liian ilmeisiksi

Kreikkalaiskepittäjän soitto on todella tarkkaa ja puhdasta nopeimmissakin kohdissa.

Arvio: Bilmurin metalcoren ja countryn yhdistelmä on yllättävän toimiva

Kinda Hardilla irvistyksiä herättävät riffit lyövät kättä pedal steel -kitaran ja man­doliinin kanssa.

Arvio: Iskelmällinen suomirock kohtaa Blue Öyster Cultin – Kryptan Unen omalla on sekä hittiä että höttöä

Krypta tuntuu olevan enää yhden täysosuman tai lisämarkkinointipa­nostuksen päässä suursuosiosta.

Arvio: Fleshcrawl jyskyttää perusmallin kuoloa jämäkästi

Vaikka maailma on pullollaan kovempia levyjä, Epitome of Carna­gen tahdissa nousee nyrkki.

Arvio: Yoth Iria venyttää jo valmiiksi joustavan kreikkalaisen black metalin rajoja – Gone with the Devil sykkii suurta tunnetta

Yoth Irian musiikissa kaikuu muinaisuus upealla tavalla.

Arvio: Ghosts on TV:n nautinnollisen aistivoimainen Iridescent jättää kuulijan vaivatta saa­mapuolelle

Yhtyeen soitto on rajuimmil­laankin introspektiivistä.