2019 in memoriam – Musiikkimaailma menetti tänä vuonna monia lahjakkuuksia ja legendoja

Rumpalilegenda Ginger Baker oli yksi vuonna 2019 menehtyneistä muusikkosuuruuksista.

Nostakaamme hattua ja pitäkäämme hiljainen heidän muistolleen.

Vuosi lähenee loppuaan, joten tässä vaiheessa on paikallaan muistaa niitä, joiden maallinen vaellus päättyi juuri ennen uuden vuosikymmenen alkua. Käyttäkäämme siis hetki aikaa muistellaksemme ja kunnioittaaksemme muun muassa seuraavia vuonna 2019 keskuudestamme poistuneita muusikoita ja muita alan toimijoita, jotka jättivät perinnöksi hienoa musiikkia. Musiikki ei onneksi katoa koskaan.

Levätkää rauhassa ja kiitos kaikesta!

Pegi Young (1.12.1952 – 1.1.2019)

Laulaja-lauluntekijä, taustalaulaja ja hyväntekijä Margaret ”Pegi” Young. Oli avioliitossa Neil Youngin kanssa vuodesta 1978 vuoteen 2014 saakka ja pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta.


Mikko Saarela (16.1.1958 – 11.1.2019)

Eppu Normaalin alkuaikojen basisti-biisintekijä. Oli mukana levyillä Aknepop ja Maximum Jee & Jee ja jatkoi yhteistyötä tekstittäen ja säveltäen Akun Tehdas– ja Cocktail Bar -albumeille. Eppu Normaalin jälkeen Saarela oli mukana muun muassa Organissa, U-Bayoussa ja Freud, Marx, Engels & Jungissa.


Lorna Doom (4.1.1958 – 16.1.2019)

Punkrock-pioneeri Teresa Ryan, joka tunnettiin paremmin taitelijanimellään Lorna Doom, oli Germs-yhtyeen basisti. Yhtyeeseen kuului myös myöhemmin Nirvanassa ja edelleen Foo Fightersissa vaikuttava Pat Smear.


Reggie Young (12.12.1936 – 17.1.2019)

Uransa 1950-luvulla Eddie Bond & The Stompers -yhtyeessä aloittanut kitaristi, joka kiersi muun muassa Johnny Cashin ja Roy Orbisonin kanssa sekä Beatlesin mukana kiertäneen Bill Black Combon jäsenenä. Oli osa The Memphis Boys -orkesteria, joka soitti muun muassa Elvis Presleyn, Neil Diamondin ja Dusty Springfieldin äänityksillä. Oli 70-luvulla osa Nashville Cats -sessiomuusikoita ja kiersi Highwaymenin mukana.


Ted McKenna (10.3.1950 – 19.1.2019)

Skotlantilainen rumpali Edward ”Ted” McKenna ehti uransa aikana musisoida muun muassa The Sensational Alex Harvey Bandin, Rory Gallagherin taustayhtyeen, The Michael Schenker Groupin sekä Ian Gillanin sooloyhtyeen riveissä.


Edwin Birdsong (22.8.1941 – 21.1.2019)

70- ja 80-luvuilla funkin, jazzin ja diskon parissa maineensa luonut kosketinsoitinvelho. Birdsongin musiikki tuli nuoremmille polville tunnetuksi Daft Punkin samplattua miehen vuoden 1979 Cola Bottle Baby -kappaletta omalle vuoden 2001 Harder, Better, Faster, Stronger –hitilleen, jota vuorostaan samplasi Kanye West vuonna 2007. Muita Birdsongia samplanneita artisteja ovat muun muassa hip hop -duo Gang Starr, rap-ryhmä A Tribe Called Quest De La Soul.


Urpo Olavi ”Zape” Leppänen (25.5.1947 – 23.1.2019)

Taiteilijanimillä Zape ja Limousine tunnettu laulava rumpali Urpo Olavi Leppänen vaikutti urallaan muun muassa kokoonpanoissa Shaking Sharks, Orient Express, Orfeus, Kalevala, Limousine ja Bluesounds. Lisäksi Leppänen muun muassa sävelsi rumpusinfonian, työsti musiikkia Seppo Renvallin kokeellisiin lyhytelokuviin ja lauloi virsivideoita.


Bruce Corbitt (22.12.1962 – 25.1.2019)

Amerikkalainen heavy metal -laulaja. Vaikutti thrash metal -pioneeriyhtye Rigor Mortisissa ja myöhemmin Wizards of Goressa sekä Warbeastissa.


Paul Whaley (14.1.1947 – 28.1.2019)

Blue Cheer -yhtyeen rumpali. Yhtye tunnettiin erittäin kovaäänisistä esiintymisistään ja trio luetaankin yhdeksi heavy metalin kummisedäksi yhdessä Black Sabbathin ja Led Zeppelinin. Blue Cheer inspiroi lukuisia muusikoita aina Jim Morrisonista Eric Claptonin kautta Rushiin.


James Ingram (16.2.1952 – 29.1.2019)

Grammy-palkittu r&b-laulaja, joka muistetaan muun muassa hiteistään One Hundred Ways, I Don’t Have The Heart sekä duetoistaan Michael McDonaldin (Yah Mo B There), Linda Ronstadtin (Somewhere Out There) ja Patti Austinin (Baby, Come To Me) kanssa. Sävelsi kappaleita myös muille artisteille, kuten Michael Jacksonille (P.Y.T. (Pretty Young Thing) yhdessä Quincy Jonesin kanssa).


Harri Marstio (6.1.1957 – 31.1.2019)

Mittavan soolouransa ohella liikenneonnettomuudessa menehtynyt Marstio vaikutti myös muun muassa Juice Leskisen, Juice Leskinen Grand Slamin ja Pedro’s Heavy Gentlemenin albumeilla.


Matti Nykänen (17.7.1963 – 4.2.2019)

Mäkihyppääjä Matti Nykänen toimi aktiiviuransa jälkeen viihteen moniottelijana ja julkaisi kolmestudioalbumia: Yllätysten yö (1992), Samurai (1993) ja Ehkä otin, ehkä en (2006).


Jim Dunlop (1936 – 2019)

Erityisesti Cry Baby Wah Wah -pedaalistaan tunnetun Dunlop Manufacturing -yhtiön vuonna 1965 perustanut mekaanikko. Efektipedaalien lisäksi Dunlop-yhtiö valmisti muun muassa capoja ja plektroja.


Olli Lindholm (19.3.1964 – 12.2.2019)

Yö-yhtyeen perustajajäsen, keulakuva ja laulaja. Oli Yön viimeisen kokoonpanon ainoa alkuperäisjäsen.


Peter Tork (13.2.1942 – 21.2.2019)

Peter Tork, oikealta nimeltään, oli Monkees-yhtyeen alkuperäinen basisti ja laulaja. Multi-instrumentalistin käsialaa olivat muun muassa Can You Dig It? ja For Pete’s Sake -kappaleet.


Seppo Kansanoja (?? – 25.2.2019)

Kansanoja vaikutti perustamassaan Inkvisitio-yhtyeessä ja toimi Juliet Jonesin Sydämen ulkojäsenenä. Esimerkiksi Rakkauslaulu-hitti on hänen käsialaansa.


Mark Hollis (4.1.1955 – 25.2.2019)

Brittiläisen Talk Talkin keulakuva. Yhtye löi läpi synthpop-soundillaan nopeasti perustamisensa jälkeen, mutta muutti ilmaisuaan kokeellisempaan suuntaan 80-luvun puolivälissä. Sitä pidetään yleisesti post-rock-genren pioneerina.


Andy Anderson (30.1.1951 – 26.2.2019)

Rumpali Andy Anderson oli mukana The Curessa vuosina 1983–84. Hänen musisointiaan voi kuulla The Top -albumilla (1984), The Love Cats– ja The Caterpillar -singleillä sekä monilla liveäänitteillä. The Curen lisäksi Anderson soitti muun muassa Iggy Popin ja Sex Pistolsin Glen Matlockin yhtyeissä.


Doug Sandom (26.2.1930 – 27.2.20019)

The Who -yhtyeen alkutaipaleella ja bändin esiasteessa The Detoursissa vaikuttanut rumpali. Oli mukana vielä vuoden 1964 alussa, jolloin bändi vaihtoi nimekseen The Who. Fontana Recordsille järjestetyn koesoittotilaisuuden jälkeen Sandom sai kuitenkin lähtöpassit yhtiön pidettyä rumpalia liian vanhana ja hänen tilalleen otettiin Keith Moon.


Stephan Ellis (1949 – 2019)

Muun muassa Eye of the Tiger, Burning Heart ja The Search Is Over -hiteistään tunnetun Survivorin entinen basisti. Vuosina 1981-87 ja 1996-99 orkesterin riveissä soittanut bassotaiteilija oli suosittu hahmo niin fanien keskuudessa kuin bändin sisälläkin.


Keith Flint (17.9.1969 – 4.3.2019)

Elektronisen musiikin pioneeriyhtye The Prodigyn keulahahmo.


Mike Grose (?? – maaliskuu 2019)

Queenin ensimmäinen basisti, joka vaikutti rumpali Roger Taylorin ja kitaristi Brian Mayn kanssa jo Smile-yhtyeessä. Oli mukana Queenin kolmella ensimmäisellä keikalla.


Hal Blaine (5.2.1929-11.3.2019)

Wrecking Crew -sessiomuusikko Hal Blainea pidetään maailman eniten äänitettynä rumpalina, jonka cv:stä löytyy 40 listaykköshittiä ja 150 top 10 -hittiä. Soitti muun muassa Frank Sinatran Strangers In The Nightilla, Simon & Garfunkelin Mrs. Robinsonilla ja Bridge Over Troubled Waterilla, The 5th Dimensionin Aquarius/Let The Sunshine Inillä, The Beach Boysin I Get Aroundilla ja Good Vibrationsilla, The Byrdsin Mr. Tambourine Manilla ja Nancy Sinatran These Boots Are Made For Walkin’illa.


Dick Dale (4.5.1937 – 16.3.2019)

Dick Dale, oikealta nimeltään Richard Anthony Monsour, muistetaan surf rock -musiikin pioneerina ja luojana. Dalen tunnetuimpiin hitteihin lukeutuvat vuoden 1961 single Let’s Go Trippin’, jota pidetään maailman ensimmäisenä surf rock -instrumentaalina ja koko surffirockin ensimmäisen aallon lähtölaukauksena, sekä Misirlou, jonka jälkipolvet muistavat parhaiten Quentin Tarantinon ohjaaman Pulp Fiction -elokuvan tunnusmusiikkina.


Bernie Tormé (18.3.1952 – 17.3.2019)

Tormé nousi soittajana yleiseen tietoisuuteen 70-luvulla, joka huipentui miehen osalta pestiin Deep Purple -laulaja Ian Gillanin johtamassa Gillan-yhtyeessä. Vuonna 1981 Tormén ja Gillanin tiet erosivat, jonka jälkeen kitaristi liittyi hetkellisesti Ozzy Osbournen soolobändiin korvaamaan lento-onnettomuudessa aiemmin menehtynyttä Randy Rhoadsia. Lisäksi mies soitti Twisted Sister -pomo Dee Sniderin Desperado-yhtyeessä, jonka ainoata albumia ei koskaan julkaistu virallisesti. Myöhemmin Tormélla oli useita eri soolokokoonpanoja.


Scott Walker (1943-2019)

Walker, oikealta nimeltään Noel Scott Engel, nousi suosioon John Mausin kanssa perustamansa The Walker Brothersin riveissä 60-luvun puolivälissä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat muun muassa Make It Easy On Yourself ja The Sun Ain’t Gonna Shine (Anymore). Walkerin, Mausin ja Gary Leedsin muodostama trio hajosi vuonna 1968, mutta aktivoitui vielä muutamaksi vuodeksi 70-luvulla. Walker suuntasi sen jälkeen soolouralle ja alkoi samalla työskennellä myös tuottajana suuntautuen aina vain kokeellisempaan suuntaan.


Jarno Saarinen (?? – 28.3.2019)

Jarno ”Jarspis” Saarinen vaikutti perustamassaan Jarspis-punkbändissä sekä Huuto!-yhtyeessä.


Nipsey Hussle (15.8.1985 – 31.3.2019)

Nipsey Hussle oli näyttelijänäkin tunnettu rap-artisti, joka julkaisi esikoisalbuminsa Victory Lap vuonna 2018. Victory Lap oli ehdolla vuoden parhaan rap-albumin Grammy-palkinnon saajaksi. Hussle ammuttiin kuoliaaksi omistamansa vaateliikkeen edustalle.


Paul Raymond (16.11.1945 – 13.4.2019)

UFO-yhtyeessä vaikuttanut kitaristi ja kosketinsoittaja menehtyi sydänkohtaukseen kesken UFO-yhtyeen juhlakiertueen. Raymond liittyi UFO:n riveihin vuonna 1976 ja soitti yhtyeen Lights Out-, Obsession– ja No Place to Run -klassikkoalbumeilla sekä Strangers In The Night -livealbumilla. Raymond soitti myös Michael Schenker Groupin toisella studioalbumilla, vuonna julkaistulla 1981 MSG:llä.


Kari Pesonen (11.2.1961 – 20.4.2019)

Puolikuu-yhtyeen keulakuva, laulaja ja lauluntekijä. Sävelsi ja sanoitti kappaleita myös monille muille iskelmä- ja pop-artisteille.


Phil McCormack (31.7.1960 – 26.4.2019)

Molly Hatchet -laulaja. McCormack liittyi vuonna 1975 perustetun bändin riveihin virallisesti vuonna 1996, mutta oli siihen mennessä paikannut edesmennyttä Danny Joe Brownia yhtyeen keulilla jo useampaan eri otteeseen. McCormackin viimeiseksi Molly Hatchet -albumiksi jäi vuonna 2012 julkaistu Regrinding the Axes.


Esko Varonen (1957 – 1.5.2019)

Kuopion musiikkiopistosta valmistunut trumpetisti Esko Varonen soitti 1983 perustetussa, 90-luvulla aktiivisimmillaan olleessa Motelli Skronklessa rumpua ja baritonitorvea sekä lauloi. Teatraalisista esiintymisistään tunnetun yhtyeen viimeisin levy Juna julkaistiin 2016. Näyttelijänäkin tunnettu Varonen oli mukana useissa teatterituotannoissa, elokuvissa ja sarjoissa, joiden lisäksi hän teki myös kuunnelmia. Hän oli mukana perustamassa Tampereen Kulttuuritalo Telakkaa ja näytteli myös lukuisissa Telakan näytelmissä.


Pekka Aarnio (5.1.1947 – 13.5.2019)

Musiikkituottaja ja laulaja, joka tunnettiin Agit Prop -lauluyhtyeen perustajajäsenenä. Aarnio perusti 70-luvun lopulla Atte Blomin kanssa Johanna-levy-yhtiön ja vuosien varrella Aarnio tuotti muun muassa Tuomari Nurmion, Pelle Miljoonan, Leevi and the Leavingsin ja Ultra Bran levyjä. Vuonna 2008 Aarnio sai Musiikki & Media -tapahtumassa Industry Awards -erikoispalkinnon työstään suomalaisen musiikkiteollisuuden hyväksi.


Roky Erickson (15.7.1947 – 31.5.2019)

Laulaja-lauluntekijä Roky Erickson tuli tunnetuksi 13th Floor Elevators -yhtyeestä, joka oli merkittävä tekijä psykedeelisen rockin synnyssä ja kehityksessä 1960-luvulla. Vaikka Erickson ei koskaan varsinaisesti hittilistoilla viihtynytkään, hänen vaikutuksensa seuraaviin muusikkosukupolviin on ollut vahva. Ericksonin musiikkia ovat versioineet muun muassa ZZ Top, Primal Scream ja R.E.M. Suomalaisista yhtyeistä miehen säveltaidetta ovat tulkinneet HIM, Viikate ja The Flaming Sideburns. Henkilökohtaisessa elämässään Erickson paini paitsi huumeongelmien myös skitsofrenian kanssa ja miehen vaikeudet dokumentointiin vuonna 2007 julkaistuun You’re Gonna Miss Me -elokuvaan.


Dr. John (20.11.1941-6.6.2019)

Grammy-palkittu ja Rock ’n’ Roll Hall of Fameen vuonna 2011 nimetty laulaja-lauluntekijä, pianisti ja tuottaja Malcolm Rebennack, aloitti uransa Wrecking Crew -sessio-orkesterissa, kunnes loi itselleen r&b:tä, psykedeelistä rockia ja voodoo-perinteitä yhdistelleen Dr. John -lavapersoonan 60-luvun lopulla.


André Matos (14.9.1971 – 8.6.2019)

Brasilialainen hevilegenda, joka tunnettiin muun muassa Viperin, Angran, Shaamanin sekä oman soolobändinsä keulilta. Angrassa Matosin yhtyetoverina vaikutti nykyään Megadethissa kitaroiva Kiko Loureiro.


Elliot Roberts (25.2.1943 – 21.6.2019)

Managerisuuruus, jonka pitkäaikaisin yhteistyökumppani oli Neil Young. Hoiti urallaan myös Tom Pettyn, Talking Headsin, Joni Mitchellin, Tracy Chapmanin, Eaglesin, Yesin ja Devon asioita.


Jerry Carrigan (13.9.1943 – 22.6.2019)

Sessiorumpali, joka aloitti 60-luvun alussa FAME-studion Muscle Shoals -rytmikokoonpanossa ja muutti myöhemmin Nashvilleen, jossa tästä tuli osa Nashville Cats -taustamuusikkoryhmää. Carrigan soitti monien ajan suurimpien nimien kuten Elvis Presleyn, Johnny Cashin, George Jonesin, Kenny Rogersin, Ray Stevensin, Tom Jonesin, Paul Ankan, Henry Mancinin, Joan Baezin, Don McLeanin ja Sammy Davis Jr.:n kanssa.


João Gilberto (10.6.1931 – 6.7.2019)

Moninkertaisesti Grammy-palkittu brasilialaismuusikko João Gilberto tunnetaan erityisesti bossa nova -tyylisuunnan yhtenä keskeisenä kehittäjänä.


Johnny Clegg (7.6.1953 – 16.7.2019)

Eteläafrikkalainen laulaja ja hyväntekijä, joka tunnettiin apartheidin vastustajana. Hänen Sipho Mchunun kanssa perustamansa Juluka oli ensimmäinen eteläafrikkalainen yhtye, jonka jäsenenä oli sekä musta että valkoinen mies. Clegg perusti myöhemmin myös Savuka-yhtyeen ja toimi myös soolouralla.


Art Neville (17.12.1937 – 22.7.2019)

Kosketinsoittaja Art Neville oli vanhin The Neville Brothers -funkyhtyeen muodostaneesta veljeskatraasta. Art vaikutti myös perustamassaan The Meters -yhtyeessä, joka toimi innoittajana muun muassa Paul McCartneylle ja The Rolling Stonesille.


Claes Andersson (30.5.1937 – 24.7.2019)

Kulttuurivaikuttaja, psykiatri, kirjailija ja jazzmuusikko. Hän voitti taiteen valtiopalkinnon kaikkiaan kuusi kertaa.


Ian Gibbons (18.7.1952 – 1.8.2019)

Brittiläisen rock-suuruus The Kinksin pitäaikainen kosketinsoittaja. Gibbons liittyi The Kinksiin vuonna 1979 ja soitti yhtyeen riveissä vuoteen 1989 saakka. Tämän jälkeen mies työskenteli muun muassa Roger Chapmanin, Sweetin, Suzi Quatron ja Ian Hunterin kanssa. Gibbons palasi The Kinksiin kolmeksi vuodeksi vuonna 1993 ja liittyi myöhemmin orkesterin entisistä jäsenistä koostuvaan Kast Off Kinksiin.


Lizzie Grey (13.8.1958 – 5.8.2019)

Stephen Michael Perry, joka tunnettiin taiteilijanimellä Lizzie Grey oli tunnettu hahmo Sunset Stripillä 80-luvun heviskenessä ja hän kuului London-yhtyeen perustajajäseniin yhdessä Mötley Crüestä tutun Nikki Sixxin kanssa. Bändissä vaikuttivat vuosien varrella muun muassa Blackie Lawless (W.A.S.P.), Izzy Stradlin (Guns N’ Roses), Slash (Guns N’ Roses), Steven Adler (Guns N’ Roses) sekä Fred Coury (Cinderella). Grey vaikutti myös vuonna 1990 perustamassaan ja hänen kuolemaansa saakka aktiivisena toimineessa Spiders & Snakes -yhtyeessä.


David Berman (4.1.1967 – 7.8.2019)

Amerikkalainen muusikko, laulaja ja runoilija tunnettiin erityisesti vuonna 1989 perustetusta indie rock -yhtye Silver Jewsista, joka julkaisi kuusi pitkäsoittoa vuosien 1994-2008 välillä. Bändi lopetti toimintansa 2009, jonka jälkeen Berman vetäytyi musiikkihommista keskittyen runoihin ja käsikirjoituksiin. Hän kuitenkin palasi musiikin pariin vuonna 2018 tuottajan roolissa ja julkaisi heinäkuussa Purple Mountains -yhtyeensä esikoispitkäsoiton.


Nicky Wonder (22.5.1960 – 8.8.2019)

Nicky Wonder, oikealta nimeltään Nick Walusko, perusti vuonna 1992 power pop -yhtye Wondermintsin, joka julkaisi viisi pitkäsoittoa ja jonka musiikkia kuullaan muun muassa Austin Powers -elokuvan soundtrackilla. Vuonna 1999 Wondermintsin jäsenet liittyivät osaksi Beach Boys -legenda Brian Wilsonin taustaorkesteria, johon Wonder kuului aina kuolemaansa saakka.


Larry ”The Mole” Taylor (26.6.1942 – 19.8.2019)

Taylor liittyi erityisesti hiteistään On The Road Again ja Going Up The Country tunnettuun blues rock -yhtye Canned Heatiin vuonna 1967 ja kuului myös sen nykyiseen, yhä aktiivisesti keikkailleeseen kokoonpanoon. Taylor  soitti urallaan myös muun muassa Albert Kingin, Buddy Guyn, Wanda Jacksonin, Tracy Chapmanin, JJ Calen ja Ry Cooderin kanssa ja oli lisäksi mukana useilla John Mayallin ja Tom Waitsin levytyksillä.


Neal Casal (2.11.1968 – 26.8.2019)

Casal oli arvostettu laulaja-lauluntekijä ja sessiokitaristi, joka aloitti 90-luvulla sooloartistina ja päätyi monien mutkien kautta Ryan Adamsin The Cardinals -taustayhtyeeseen vuonna 2005. 2010 hän liittyi Black Crowes -laulaja Chris Robinsonin Brotherhood-yhtyeeseen, joka julkaisi viimeisimmän levynsä Servants Of The Sunin viime kesäkuussa. Lisäksi Casalin soittoa voi kuulla muun muassa Willie Nelsonin Songbirdillä ja Smashing Pumpkins -kitaristi James Ihan soololevyillä. Casal julkaisi urallaan myös 10 sooloalbumia, joista viimeiseksi jäi vuoden 2011 Sweeten The Distance.


Jukka Virtanen (25.7.1933 – 1.9.2019)

Palkittu viihteen moniosaaja Jukka Virtanen oli sanoittaja, laulaja, juontaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, kääntäjä, kirjailija ja runoilija. Virtanen muistetaan musiikkipiireissä muun muassa Levyraadin juontajana sekä lyriikoistaan ja käännöskappaleistaan. Virtasen käsialaa ovat muun muassa Dannyn laulama Seitsemän kertaa seitsemän, Hanna ja Niilo, Balladi pojasta nimeltä Vee, Perspirantti-Antti, Simo Salmisen tunnetuksi tekemä Pornolaulu sekä The Joulukalenteri -sarjan käännöskappaleet.


Tapio Rauma (10.7.1948 – 3.9.2019)

Suomalaisen rockin uranuurtajiin kuuluvan Kaseva-yhtyeen perustajajäsen ja kitaristi-laulaja.


Jimmy Johnson (4.2.1943 – 5.9.2019)

Kitaristi Johnson kuului Rick Hallin kuuluisan FAME-studion orkesteriin, joka tunnettiin lempinimellä The Swampers. Swampers ja Johnson soittivat FAME-aikoinaan muun muassa Wilson Pickettin, Aretha Franklinin ja Etta Jamesin levytyksillä, kunnes yhtye irtaantui studiosta vuonna 1969 ja perusti oman Muscle Shoals Sound Studion. Oman studion perustamisen jälkeen Johnson päätyi soittajan tai tuottajan roolissa mukaan muun muassa Cherin, Rod Stewartin, Paul Simonin, Bob Segerin, Lynyrd Skynyrdin ja George Michaelin levytyksille.


Daniel Johnston (22.1.1961 – 11.9.2019)

Lauluntekijäsuuruus ja kuvataiteilija Daniel Johnston, joka innoitti useita kuuluja muusikoita kuten Kurt Cobainia ja Mark Linkousia. Johnstonin itsekseen kotona äänittämät, lofi-estetiikastaan kiitosta saaneet kasetit nostivat miehen kulttisuosioon 80-luvulla. 90-luvulle tultaessa Johnstonin mielenterveys alkoi kärsiä, ja hänet määrättiin vasten tahtoaan laitoshoitoon. Johnstonin taistelua skitsofreniaa vastaan kuvattiin myöhemmin kiitetyssä dokumentissa The Devil and Daniel Johnston (2005).


Eddie Money (21.3.1949 – 13.9.2019)

Muun muassa Two Tickets to Paradise, Baby Hold On ja Take Me Home Tonight hiteistään tunnettu, erityisesti 70- ja 80-luvulla suurta suosiota nauttinut amerikkalainen laulaja-lauluntekijä.


Ric Ocasek (23.3.1944 – 15.9.2019)

80-luvulle leimallista new wave -soundia muovanneen The Cars -yhtyeen laulaja. Bändin hittejä olivat muun muassa tunnelmointiklassikko Drive, You Might Think ja Shake It Up. Ocasek sävelsi suurimman osan Carsin tuotannosta. Carsin aktiiviuran jälkeen Ocaksek työskenteli myös tuottajana. Hän työskenteli muun muassa Weezerin, No Doutin ja Bad Religionin ja Bad Brainsin julkaisuilla.


Larry Wallis (19.5.1949 – 19.8.2019)

Kitaristi, jonka pitkäaikaisin yhtye psykerock-bändi The Pink Fairies, jonka kanssa Wallis äänitti useita levyjä 70–80-luvuilla. Toimi kitaristina myös Motörheadin varhaisessa kokoonpanossa. Lisäksi Wallis vieraili 1970-luvulla pikaisesti UFOn jäsenenä, ja hänellä oli lyhytikäisiä bändiviritelmiä MC5:n Wayne Kramerin ja T.Rexin Steve Peregrin Tookin kanssa. 1990-luvulla Wallis työskenteli Dr. Feelgoodin Lee Brilleauxin ja Phil Mitchellin kanssa, ja vuonna 2001 julkaistiin hänen soololevynsä Death in the Guitarfternoon.


Jukka Holmstedt (1918 – 2019)

Kulttuurivaikuttaja ja mikkeliläisen Jurassic Rock -festivaalin perustaja. Holmstedt järjesti promoottorin urallaan Mikkelissä kymmenen vuoden aikana yli tuhat tapahtumaa ja hänet palkittiin vuosien varrella muun muassa Mikkeli-palkinnolla (2008), Arjen sankari -palkinnolla (2011), Vuoden mikkeliläisenä (2014) sekä Mikkelin vuoden yrittäjänä (2016).


Robert Hunter (23.6.1941 – 23.9.2019)

Hunter oli runoilija ja sanoittaja, joka vastasi Grateful Dead -yhtyeen lyriikoista. Hunter nimitettiin  myös muun yhtyeen mukana Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1994 ja on ainoa ei-esiintyvä jäsen, joka on saanut kyseisen kunnian. Hän teki yhteistyötä myös muiden artistien kuten Bob Dylanin, Elvis Costellon, Bruce Hornsbyn ja Grateful Dead -rumpali Mickey Hartin kanssa.


Richard Brunelle (6.9.1964 – 23.9.2019)

Brunelle soitti amerikkalaisessa death metal -pioneeriyhtye Morbid Angelissa kitaraa vuosina 1985—1992. Hänen soittoaan kuullaan kahdella levyllä (Altars of Madnessilla ja Blessed Are The Sickillä). Erottuaan yhtyeestä hän palasi sen riveihin kahteenkin eri otteeseen 90-luvulla, mutta ei ollut enää mukana bändin äänitteillä.


Barrie Masters (4.5.1956 – 2.10.2019)

Punkrockin pioneeri Barrie Masters oli vuonna 1975 perustetun Eddie and the Hot Rodsin ainoa pysyvä jäsen. Yhtyeen suurin hitti oli Life on the Line -kakkoslevyllä (1977) ilmestynyt Do Anything You Wanna Do. Sex Pistols soitti ensimmäisen Lontoon-keikkansa Eddie and the Hot Rodsin lämmittelijänä vuonna 1976.


Kim Shattuck (17.7.1963 – 2.10.2019)

Amerikkalaisen pop punk -yhtye The Muffsin perustajajäsen. Yhtye tuli tunnetuksi muun muassa kappaleistaan Guilty, New Love, I Need You, Sad Tomorrow, Lucky Guy sekä Clueless-elokuvan (1995) soundtrackille tehdystä Kids In America -coverista. Yhtye julkaisi neljä albumia vuosina 1993-1999, jonka jälkeen se jäi telakalle. Hiljaiselon katkaisi vuonna 2004 julkaistu Really Really Happy -albumi, jonka jälkeen bändi vetäytyi jälleen pitkälle tauolle. Vuonna 2013 Shattuck nähtiin basistina Pixies-yhtyeen kiertueella.


Ginger Baker (19.8.1939 – 6.10.2019)

Peter Edward ”Ginger” Baker oli legendaarisen Cream-yhtyeen rumpali. Yhtye julkaisi neljä albumia ja hajosi vuonna 1968. Baker perusti myöhemmin yhtyeet nimeltä Baker Gurvitz Army ja Ginger Baker’s Energy. Näiden lisäksi miestä voi kuulla Hawkwind-yhtyeen Levitation-albumilla. Vuonna 1994 Baker muodosti Brucen ja Gary Mooren kanssa Bruce-Baker-Moore superkokoonpanon, joka kuitenkin hajosi yhtyeen sisäisiin ristiriitoihin jo ensimmäisen albumin julkaisun jälkeen. Bakeria pidetään yhtenä rockhistorian merkittävimpänä rumpalina.


Larry Junstrom (22.6.1949 – 6.10.2019)

Lynyrd Skynyrd -yhtyeen alkuperäiskokoonpanossa vaikuttanut basisti. Hän oli mukana Need All My Friends -singlellä, jonka yhtye levytti vuonna 1968 ja joka julkaistiin ensimmäisen kerran albumimitassa vuoden 2000 Collectybles-kokoelmalevyllä. Leon Wilkeson korvasi Junstromin Lynyrd Skynyrdissä vuonna 1971. Vuonna 1977 Junstrom liittyi basistiksi Donnie Van Zantin perustamaan .38 Specialiin. Junstrom soitti .38 Specialin kaikilla 12 studioalbumilla ja oli bändissä vuoteen 2014 saakka, jolloin tämä jäi eläkkeelle leikkausta vaatineen käsivamman vuoksi.


Ed Cherney (1950 – 22.10.2019)

Useasti Grammy-palkittu ääniteknikko työskenteli uransa aikana lukuisten suurtähtien kanssa ja hänen nimensä löytyy yli 300 albumin tekijätiedoista. Hän toimi teknikkona muun muassa Eric Claptonin Tears In Heaven -singlellä, Bob Dylanin Under The Red Sky -albumilla, Iggy Popin Brick By Brick -albumilla, Neil Diamondin In My Lifetime -levyllä, sekä lukuisilla Bonnie Raittin ja The Rolling Stonesin levyillä.


Paul Barrere (3.6.1948 – 26.10.2019)

Yhdysvaltalaisen bluesrockyhtye Little Featin pitkäaikainen kitaristi-laulaja. Barrere liittyi Little Featiin vuonna 1973, ennen yhtyeen kolmosalbumi Dixie Chickenin julkaisua. Hän toi mukanaan jazz-vaikutteita, jotka pääsivät esiin seuraavalla The Last Record Album -levyllä. Little Featin hajottua ensimmäisen kerran vuonna 1979, Barrere siirtyi soolouralle, kunnes palasi orkesterin vahvuuteen sen koottua rivinsä uudelleen vuonna 1987.


Timi Hansen (28.10.1958 – 4.11.2019)

Tanskalaisen heavy metal -pioneeri, muun muassa Metallican suurena esikuvana toimineen Mercyful Faten alkuperäinen basisti. Soitti myös yhtyeen laulajan King Diamondin sooloyhtyeessä 80-luvulla.


Paavo Liesinen (23.8.1952 – 6.11.2019)

Paavo ”Puosu” Liesinen oli legendaarinen roudari, jonka ensimmäinen roudauspesti oli syyskuussa 1970 The Rolling Stonesin toisella Suomen-keikalla Helsingin Olympiastadionilla. Puosu toimi pitkällä urallaan teknikkona ja/tai kiertuemanagerina monien orkestereiden kuten Pelle Miljoonan, Hanoi Rocksin ja Lapinlahden Lintujen matkassa.


Tero Luoma (?? – 2019)

Hardcore-vetereaani Juggling Jugularsin kitaristi ja vuonna 1989 perustetun yhtyeen alkuperäisjäsen. Juggling Jugulars ehti julkaista viimeisimmän pitkäsoittonsa viime toukokuussa.


Doug Lubahn (20.12.1947 – 20.11.2019)

Uransa 1960-luvun puolivälissä aloittanut basisti oli sessiomuusikko, joka soitti muun muassa Doors-yhtyeen levyillä Strange Days (1967), Waiting For The Sun (1968) sekä The Soft Parade (1969). Lubahnia myös pyydettiin yhtyeen vakituiseksi jäseneksi, mutta tämä ei halunnut jättää silloista pääbändiään, perustamaansa psykedeliarockyhtye Clear Lightia. Clear Light julkaisi yhden albumin vuonna 1967 ennen hajoamistaan. Tämän jälkeen Lubahn soitti muun muassa jazz rock -yhtye Dreamsissa sekä Pierce Arrow- ja Riff Raff -yhtyeissä. Myöhemmin Lubahn toimi studio- ja kiertuesoittajana myös muun muassa Billy Squierille sekä Ted Nugentille.


Anne Taskinen (3.2.1958 – 7.12.2019)

Anne ”Heinäsirkka” Taskinen oli laulaja ja kulttuuripersoona, joka tuli tunnetuksi 1970-luvun lopulla Sleepy Sleepersin laulajana. Sliippareiden jälkeen hän suuntasi soolouralle ja julkaisi seitsemän levyä. Taskinen oli Suomen ensimmäisiä omia kappaleitaan säveltäneitä ja sanoittaneita naispuolisia rocklaulajia.


Marie Fredriksson (30.5.1958 – 9.12.2019)

Ruotsalaisen popsuuruus Roxetten laulaja, joka menestyi myös soolourallaan. Roxetten tunnetuimpia hittejä ovat maailmalla suursuosioon nousseet The Look, It Must Have Been Love, Listen To Your Heart, Joyride, Sleeping In My Car ja Crash! Boom! Bang!, ja yhtyeen levyjä on myyty maailmanlaajuisesti lähes 80 miljoonaa kappaletta.


Gershon Kingsley (28.10.1922 – 10.12.2019)

Elektronisen musiikin pioneeri, pianisti, säveltäjä ja kapellimestari. Kingsleyn tunnetuin työ, Popcorn-kappale albumilta Music To Moog By (1969), on yksi ensimmäisiä radioaalloille asti päätyneitä elektronisen musiikin singlejä. Kappaletta ovat sittemmin tulkinneet ja coveroineet muun muassa Hot Butter, jonka versio oli suuri hitti vuonna 1972, sekä Jean Michel Jarre, Aphex Twin ja Muse.


Allee Willis (10.11.1947 – 24.12.2019)

Yhdysvaltalainen laulunkirjoittaja, joka tunnettiin erityisesti Earth, Wind & Firen September-kappaleesta sekä The Rembrandtsin esittämästä I’ll Be There for Yousta, joka nousi Frendit-sarjan tunnusmusiikkina valtavaksi hitiksi. Willisillä oli sormensa pelissä myös Beverly Hillsin Kytän ja Karate Kidin tunnusmusiikkien kanssa. Ensin mainitusta Willis palkittiin Grammyllä.


Neil Innes (9.12.1944 – 29.12.2019)

Muusikko ja koomikko Neil Innes muistetaan The Bonzo Dog Bandista sekä Monty Python -komediaryhmän epävirallisena jäsenenä, joka näytteli, käsikirjoitti sketsejä sekä teki kappaleita ryhmän elokuviin. Hän oli myös mukana Python-jäsen Eric Idlen Beatlesia parodisoivassa Rutles-yhtyeessä.