Vuosi 2020 lähestyy vääjäämättä loppua ja lienee melko turvallista väittää, että harvalla meistä tulee sitä ikävä. Koronan ja kaiken muun ikävän lisäksi tänäkin vuonna sammui monia musiikkimaailman tähtiä – vanhoja ja nuoria, ansioituneita veteraaneja ja uransa alkuvaiheessa olleita.
Hiljentykäämme hetki muistelemaan muun muassa seuraavia maallisen vaelluksen päättäneitä musiikkimaailman vaikuttajia. Levätkää rauhassa ja kiitos kaikesta!
Neil Peart (12.9.1952 – 7.1.2020)
Kanadalaisen Rush-yhtyeen rumpali ja pääasiallinen sanoittaja. Peartia arvostettiin suuresti ja häntä pidettiin yhtenä maailman parhaimpana rockrumpalina.
Klaus Järvinen (24.12.1936 – 17.1.2020)
Musiikkineuvos Klaus Untamo Järvinen tunnettiin erityisesti Levyraati-ohjelman tuomarina vuosina 1976-1989. Hänen meriitteihinsä kuuluu lisäksi muun muassa Oulunkylän Pop & Jazz -opiston (nykyinen Pop & Jazz Konservatorio) perustaminen vuonna 1971.
David Olney (23.3.1948 – 18.1.2020)
Amerikkalainen folk- ja juurimusiikkilaulaja ja lauluntekijä. Hänen kappaleitaan ovat levyttäneet muun muassa Emmylou Harris, Del McCoury, Linda Ronstadt ja Steve Earle.
Sean Reinert (27.5.1971 – 24.1.2020)
Reinert oli metallirumpali, joka tuli tunnetuksi erityisesti Cynicin riveistä. Hän soitti urallaan myös hetkellisesti legendaarisessa Death-yhtyeessä sekä Æon Spokessa ja Gordian Knotissa.
Joseph Payne (12.10.1984 – 24.1.2020)
Amerikkalaismuusikko tuli tunnetuksi muun muassa Nile- ja Divine Heresy -yhtyeiden basistina.
Santtu Lonka (9.3.1978 – 26.1.2020)
Lonka soitti kotimaisessa To/Die/For-metalliyhtyeessä rumpuja vuosina 2003–2008 ja myöhemmin 2010–2011 sekä 2014. Lisäksi hän vaikutti sellaisissa kokoonpanoissa kuin Murderdome, Boothill Regulators ja New Dawn Foundation.
Reed Mullin (12.2.1966 – 27.1.2020)
Rumpali Mullin oli Corrosion Of Conformityn perustajajäseniä. Tämän ohella Mullins pyöritti myös vuonna 2014 perustettua rock-superbändi Teenage Time Killersiä.
Jussi Reunamäki (10.12.1975 – 29.1.2020)
Reunamäki oli porilainen kosketinsoittaja, joka vaikutti lukuisissa erilaisissa projekteissa ja produktioissa. Hän oli muun muassa mukana Elonkorjuu-yhtyeen uudessa tulemisessa, Eleanoora Rosenholmin keikkakokoonpanossa sekä Hustle Fuzz -yhtyeessä ja hänen soittoaan voi kuulla myös esimerkiksi Maj Karman ja Jussi Hakulisen levyillä.
Andy Gill (1.1.1956 – 1.2.2020)
Gill lukeutui englantilaisen post-punk-yhtye Gang of Fourin perustajiin.
Ivan Král (12.5.1948 – 2.2.2020)
Tsekkiläissyntyinen muusikko, kitaristi, tuottaja ja säveltäjä, joka oli osallisena glam rock -skenen alkuvaiheissa Luger-yhtyeineen, liittyi myöhemmin Blondie-yhtyeen varhaiseen kokoonpanoon ja siitä edelleen Patti Smith Groupiin. Král teki yhteistyötä myös muun muassa Iggy Popin kanssa.
Joseph Shabalala (28.9.1940 – 11.2.2020)
Eteläafrikkalaisen Ladysmith Black Mambazo -kuoron perustaja, joka tuli tunnetuksi erityisesti Paul Simonin Graceland-albumilta.
Cavan Grogan (18.2.1949 – 15.2.2020)
Rockabilly-ikoni, Crazy Cavan And The Rhythm Rockersin perustaja ja solisti.
Andrew Weatherall (6.4.1963 – 17.2.2020)
Acid house -tyylisuunnan pioneeri, Primal Screamin Screamadelica-menestysalbumin tuottaja.
David Roback (4.4.1958 – 24.2.2020)
Vaihtoehtorockyhtye Mazzy Starin perustaja.
Jyrki Kangas (20.1.1944 – 27.2.2020)
Mr. Pori Jazzina tunnettu muusikko ja kulttuurivaikuttaja Kangas toimi Pori Jazz -festivaalin taustayhdistyksen Pori Jazz 66:n toiminnanjohtajana ja oli festivaalin taiteellinen johtaja vuoteen 2009 saakka.
McCoy Tyner (11.12.1938 – 6.3.2020)
Ikoninen jazzpianisti, joka muistetaan erityisesti John Coltrane Quartetin riveistä.
Keith Olsen (12.5.1945 – 9.3.2020)
Amerikkalainen tuottaja ja ääniteknikko, joka tuotti urallaan muun muassa Fleetwood Macia, Grateful Deadia, Foreigneria, Ozzy Osbournea ja Whitesnakea.
Genesis P-Orridge (22.2.1950 – 14.3.2020)
Industrial-pioneeriyhtye Throbbing Gristlen perustaja, runoilija ja performanssiartisti, joka on muun muassa yksi Trent Reznorin (Nine Inch Nails) tärkeimmistä esikuvista.
Make Toppe (k. maaliskuu 2020)
Make ”Mark Monako” Toppe oli Don Huonot -yhtyeen pitkäaikainen ”paitamyyjä-roudari-elämäntaiteilija-hengennostattaja”.
Jason Rainey (14.2.1967 – 16.3.2020)
Kitaristi oli yksi thrash metal -veteraaniyhtye Sacred Reichin perustajista.
Kenny Rogers (21.8.1938 – 20.3.2020)
Rogers oli yksi maailman kaikkien aikojen eniten levyjä myyneistä kantrilaulajista, joka nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1977 Lucille-hitin myötä. Muita miehen tunnetuimpia kappaleita ovat The Gambler, Lady sekä Dolly Partonin kanssa vuonna 1983 julkaistu Islands in the Stream.
Eric Weissberg (16.8.1939 – 22.3.2020)
Bluegrassmuusikko Eric Weissberg, joka muistetaan erityisesti Deliverance-elokuvasta tutusta Dueling Banjos -hitistä. Weissbergin soittoa voi kuulla muun muassa Billy Joelin Piano Man -levyllä, Bob Dylanin Blood On The Tracks -albumilla sekä Talking Headsin Little Creaturesilla.
Juha Laine (23.7.1968 – 24.3.2020)
Laine tuli tunnetuksi The Valkyriansin ja The Toxicsin kitaristina.
Bill Rieflin (30.9.1960 – 24.3.2020)
Rieflin tuli tunnetuksi industrial metal -legenda Ministryn tunnetuimmilla levyillä soittaneena sekä esimerkiksi R.E.M.:n ja King Crimsonin riveissä vaikuttaneena rumpalina. Hän oli mukana myös Swans-yhtyeen kokoonpanossa.
Krzysztof Penderecki (23.11.1933 – 29.3.2020)
Elokuvasäveltäjä, jonka musiikkia voi kuulla muun muassa William Friedkinin Manaajassa, Stanley Kubrikin Hohdossa sekä Martin Scorsesen Suljetussa saaressa. Pendereckin yksi tunnetuimmista sävellyksistä on vuonna 1959 julkaistu Trenodia Hiroshiman uhreille ja hänen kappaleitaan on käytetty myös monissa tv-sarjoissa kuten Twin Peaksissa ja Children of Menissä.
Jakko Laakkonen (k. 29.3.2020)
Kitaristi Jarkko ”Jake” Laakkonen tuli tunnetuksi Teksti-tv 666- sekä Kynnet-yhtyeistä.
Alan Merrill (19.2.1951 – 29.3.2020)
The Arrows -yhtyeen laulajana ja basistina tunnettu Merrill muistetaan erityisesti I Love Rock ’n Roll -kappaleen kirjoittajana. Kappaleesta tuli myöhemmin Joan Jettin ja The Blackheartsin suuri hitti.
Bill Withers (4.7.1938 – 30.3.2020)
William Harrison ”Bill” Withers Jr. oli muun muassa Ain’t No Sunshine– sekä Lean On Me -hiteistä tunnettu laulaja-lauluntekijä.
Adam Schlesinger (31.10.1967 – 1.4.2020)
Schlesinger oli Stacy’s Mom -hitistä tunnetun Fountains Of Wayne -yhtyeen perustajajäsen. Schlesingerin kynästä oli myös That Thing You Do! -elokuvasta tuttu That Thing You Do, josta tuli listahitti ja joka pääsi myös Oscar- ja Golden Globe -ehdokkaaksi.
Seppo Vesterinen (16.9.1948 – 2.4.2020)
Ikoninen manageri, joka vei Hanoi Rocksin, HIMin ja The Rasmuksen maailmalle. Vesterinen toimi uransa aikana myös muun muassa teatteriproduktioiden parissa ja Helsingin Juhlaviikkojen tuottajana sekä järjesti Helsingin Kaivopuistoon ulkoilmakonsertin vuonna 1974 – tapahtumasta sai alkunsa pitkä ”Kaivarin-keikkojen” perinne.
John Prine (10.10.1946 – 7.4.2020)
Prine oli yksi sukupolvensa merkittävimmistä americana- ja folkmuusikoista, jota ihailivat niin Bob Dylan, Kris Kristofferson kuin nuoremman polven tekijät kuten Brandi Carlile ja Jason Isbell. Hänen laulujaan ovat vuosien varrella tulkinneet muun muassa Bonnie Raitt, Carly Simon, Johnny Cash, Everly Brothers, Joan Baez ja Bette Midler.
Steve Farmer (31.12.1948 – 7.4.2020)
Farmer oli Ted Nugentin aisapari The Amboy Dukes -yhtyeessä, jonka Journey to the Center of the Mind -hitin lyriikat olivat hänen käsialaansa.
Matthew Seligman (14.7.1955 – 17.4.2020)
Seligman oli englantilainen basisti, joka soitti urallaan yhtyeissä Thompson Twins, The Soft Boys ja The Dolphin Brothers. Hän teki myös yhteistyötä muun muassa Morrisseyn ja Sinéad O’Connorin kanssa ja soitti David Bowien taustayhtyeessä vuoden 1985 Live Aid -konsertissa.
Florian Schneider (7.4.1947 – 21.4.2020)
Schneider oli elektronisen musiikin pioneeriyhtye Kraftwerkin perustajajäsen. Hän vaikutti orkesterissa vuodesta 1970 vuoteen 2008 saakka, mutta konserteissa häntä ei nähty esiintymässä enää vuoden 2006 jälkeen.
Tony Allen (12.8.1940 – 30.4.2020)
Rumpali Allen oli Fela Kutin kanssa yksi Afrobeat-tyylin kummisedistä toimien musiikillisena johtajana Kutin taustalla soittaneessa Africa ’70 -yhtyeessä. Allen loi uraa myös sooloartistina sekä sessiomuusikkona. Hän kuului myös The Good, The Bad & The Queen -superyhtyeeseen yhdessä Damon Albarnin, Paul Simononin ja Simon Tongin kanssa.
Dave Greenfield (29.3.1949 – 3.5.2020)
Greenfield oli englantilainen muusikko, joka soitti The Stranglers -yhtyeessä vuodesta 1975.
Little Richard (5.12.1932 – 9.5.2020)
Richard Wayne Penniman, taiteilijanimeltään Little Richard oli yksi rock ’n’ rollin varhaisia pioneereja ja musiikkityylin kulta-ajan suurimpia hahmoja 1950-luvulla. Little Richardia on kutsuttu ”rock and rollin arkkitehdiksi”. Koreilevasta tyylistä ja energisestä esiintymisestä tunnetun miehen suurimpiin hitteihin lukeutuivat Tutti Frutti, Good Golly Miss Molly ja Long Tall Sally.
Betty Wright (21.12.1953 – 10.5.2020)
Grammy-palkittu soul- ja R&B-laulaja Betty Wrightin suurimpiin hitteihin kuuluivat muun muassa Girls Can’t Do What the Guys Do, Tonight is the Night, Dance With Me, No Pain (No Gain), Where is the Love ja Clean Up Woman.
Jorge Santana (13.6.1951 – 14.5.2020)
Kitaristi Guillermo ”Jorge” Santana oli Carlos Santanan veli. Hän soitti urallaan muun muassa latinorockyhtye Malossa.
Jimmy Cobb (20.1.1929 – 24.5.2020)
Cobb oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko, joka tunnettiin muun muassa Miles Davisin Kind of Blue -albumin (1959) rumpalina.
Bucky Baxter (1955 – 25.5.2020)
Amerikkalainen steel-kitaristi, joka soitti muun muassa useilla Steve Earlen albumeilla ja lukeutui Earlen taustayhtye The Dukesin perustajiin. Baxter opetti myös Bob Dylanille steel-kitaroinnin saloja ja päätyi lopulta mukaan Dylanin Never Ending Tour -kiertueelle ja siitä edelleen Dylanin taustayhtyeesen. Baxter soitti lisäksi muun muassa R.E.M.:in, Joe Henryn, Ryan Adamsin ja Ben Foldsin albumeilla.
Bob Kulick (16.1.1950 – 28.5.2020)
Muusikko, tuottaja ja lauluntekijä, joka loi mittavan uran sessiomuusikkona eri yhtyeissä ja kokoonpanoissa. Hän soitti muun muassa Kiss- ja W.A.S.P. -yhtyeiden sekä Lou Reedin, Michael Boltonin ja Meat Loafin albumeilla.
Joey Poole (5.3.1957 – 1.6.2020)
Poole, joka tunnettiin paremmin taiteilijanimellä Joey Image, vaikutti punklegenda Misfitsissä vuosina 1978–1980, soittaen muun muassa yhtyeen Night of the Living Dead– ja Horror Business -singleillä. Misfitsin jälkeen Image soitti lukuisissa eri bändeissä kuten Whorelordsissa, Human Buffetissa, Psycho Daisiesissa ja Mary Tyler Whoresissa.
Steve Priest (23.2.1948 – 4.6.2020)
Priest soitti bassoa brittiläisessä glam rock -yhte The Sweetissä, jonka suurimpia hittejä olivat Ballroom Blitz ja Fox On The Run.
Rupert Hine (21.9.1947 – 4.6.2020)
Englantilainen muusikko ja tuottaja. Hine teki tuottajana yhteistyötä muun muassa Rush-yhtyeen, Tina Turnerin, Martin Grechin, Camelin, Kevin Ayersin, Anthony Phillipsin, Sagan, Underworldin, Stevie Nicksin, The Thompson Twinsin, Chris De Burghin, Suzanne Vegan, Howard Jonesin ja The Fixxin kanssa.
Bonnie Pointer (11.7.1950 – 8.6.2020)
1970- ja 80-luvulla suurta suosiota nauttineen The Pointer Sisters -yhtyeen perustajajäsen.
Paul Chapman (9.6.1954 – 9.6.2020)
Chapman toimi UFO-yhtyeen kitaristina vuosina 1974–1975, 1977 ja 1978–1983. Chapman vaikutti lisäksi entisen UFO-basisti Pete Wayn perustamassa Waysted-yhtyeessä.
Keith Tippett (25.8.1947 – 14.6.2020)
Brittiläinen jazzpianisti ja säveltäjä, joka soitti muun muassa progeyhtye King Crimsonin albumeilla In the Wake of Poseidon (1970), Lizard (1970) sekä Islands (1971).
Olli Heikkinen (1961 – 2020)
Heikkinen lukeutui Miljoonasateen alkuperäisjäseniin. Hän myös sävelsi ja sovitti useita yhtyeen kappaleita, mukaan lukien 506 ikkunaa, Tulkoon rakkaus ja Rakkaus on lihaa. Miljoonasateen kokoonpanosta Heikkinen poistui 2010-luvun puolivälissä
Pete Carr (22.4.1950 – 27.6.2020)
Muscle Shoals -kitaristi soitti muun muassa Paul Simonin, Bob Segerin ja Rod Stewartin levyillä. Carr nähtiin myös lavalla Paul Simonin ja Art Garfunkelin reunion-keikalla New Yorkin Central Parkissa vuonna 1981.
Benny Mardones (9.11.1946 – 29.6.2020)
Amerikkalainen laulaja-lauluntekijä, joka tunnettiin parhaiten Into The Night -hitistä.
Ennio Morricone (10.11.1928 – 6.7.2020)
Ikoninen elokuvasäveltäjä, joka teki sävellyksiä yli 400 elokuvaan ja tv-tuotantoon sekä yli 100 omaa klassista teosta. Morricone muistetaan erityisesti yhteistyöstään Sergio Leonen kanssa ja tämän musiikkia kuultiin ikonisissa spagettiwesterneissä kuten Hyvät, pahat ja rumat, Vain muutaman dollarin tähden ja Huuliharppukostaja. Morricone sävelsi musiikkia myös muun muassa elokuviin Cinema Paradiso, The Thing – ”se” jostakin, Bugsy, Lahjomattomat, Manaaja II, Hamlet, Frantic sekä Quentin Tarantinon The Hateful Eight. Morriconen tunnetuimpia sävellyksiä ovat muun muassa The Ecstasy Of Gold, Se Telefonando, tunnuskappale elokuvasta Hyvät, pahat ja rumat, Chi Mai sekä Man With A Harmonica.
Charles Daniels (28.10.1936 – 6.7.2020)
The Devil Went Down to Georgia -kappaleesta tunnettu Daniels oli country- ja southern rock -muusikko, joka aloitti uransa jo 1950-luvulla studiomuusikkona ja soitti Bob Dylanin ja Leonard Cohenin kaltaisten nimien levytyksillä. Hän oli myös mukana säveltämässä Elvis Presleyn levyttämää It Hurts Me -kappaletta. Ensimmäisen sooloalbuminsa Daniels julkaisi 1971.
Phil Ashley (k. 10.7.2020)
Muun muassa Joe Satrianin, Kissin, Aerosmithin ja Mick Jaggerin kanssa soittanut kosketinsoittaja
Judy Dyble (13.2.1949 – 12.7.2020)
Dyble tunnettiin brittiläisen rockyhtye Fairport Conventionin laulajana.
Jarno Sarkula (8.4.1973 – 12.7.2020)
Jarno ”Stakula” Sarkula oli Alamaailman vasarat -yhtyeen perustajajäsen.
Jamie Oldaker (5.9.1951 – 16.7.2020)
Rumpali Oldaker soitti uransa alkuaikoina muun muassa Bob Segerin Back In ’72 -albumilla (1972) sekä Leon Russellin yhtyeessä, kunnes päätyi Eric Claptonin orkesteriin. Oldakerin ensiesiintyminen Claptonin kanssa levyllä tapahtui I Shot The Sheriff -hitin sisältäneellä vuoden 1974 461 Ocean Boulevard -klassikkoalbumilla. Oldaker soitti kaikkiaan yhdellätoista Claptonin levyllä kuten Slowhand (1977), Backless (1978) sekä Behind the Sun (1985).
Jope Ruonansuu (15.4.1964 – 18.7.2020)
Koomikko Jorma Olavi ”Jope” Ruonansuu teki uraa myös muusikkona ja julkaisi useita sekä humoristisia että vakavampia levytyksiä. Ruonansuun tunnetuimpiin levytyksiin kuuluu kappale Enkeleitä toisillemme.
Emitt Rhodes (25.2.1950 – 19.7.2020)
Rhodes oli amerikkalainen laulaja-lauluntekijä sekä äänityspioneeri.
Tim Smith (3.7.1961 – 21.7.2020)
Brittiläisen taiderockyhtye Cardiacsin perustaja ja nokkamies. Yhtye tunnettiin monimutkaisesta, äkkiväärästä ja monista suunnista vaikutteita ottaneesta musiikistaan sekä teatraalisista keikoistaan. Yhtye julkaisi urallaan yhdeksän studioalbumia (joista ensimmäinen, vuonna 1980 ilmestynyt The Obvious Identity julkaistiin bändin vanhalla nimellä Cardiac Arrest) ja yhtyeen tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi vuoden 1988 single Is This The Life?
Peter Green (29.10.1946 – 25.7.2020)
Fleetwood Macin perustajajäseniin kuulunut Peter Allen Greenbaum listataan usein kaikkien aikojen parhaimpien kitaristien joukkoon.
Denise Johnson (31.7.1963 – 27.7.2020)
Johnson muistetaan parhaiten kytköksistään Primal Scream -yhtyeeseen, jossa hän lauloi vuosina 1990-1995. Hän oli mukana bändin läpimurtolevy Screamadelicalla (1991) sekä vuoden 1994 Give Out But Don’t Give Up -albumilla. Lisäksi Johnson teki 30 vuoden ajan yhteistyötä manchesterilaisen A Certain Ratio -yhtyeen kanssa ja lauloi taustoja muun muassa New Orderin, Johnny Marrin ja Bernard Sumnerin Electronic-duon, Pet Shop Boysin, Bernard Butlerin, Pet Shop Boysin ja Bad Boys Bluen levyillä.
Malik Abdul Basit (14.11.1972 – 29.7.2020)
Malik B oli hip hop -ryhmä The Rootsin perustajajäseniä.
Steve Holland (25.2.1954 – 2.8.2020)
Holland oli southern rock -instituutio Molly Hatchetin viimeinen elossa ollut alkuperäisjäsen.
Tony Costanza (2.7.1968 – 4.8.2020)
Costanza oli amerikkalaisen heavy metal -yhtye Machine Headin alkuperäinen rumpali. Machine Headin lisäksi Costanza vaikutti urallaan myös muun muassa Crisis-yhtyeessä, Crowbarissa sekä Papsmearissa.
Alan Peters (k. elokuu 2020)
Basisti Peters tuli tunnetuksi pitkän linjan hardcore punk -yhtye Agnostic Frontin riveistä, jossa hän vaikutti vuosina 1987-1990.
Martin Birch (27.12.1948 – 9.8.2020)
Legendaarinen tuottaja ja ääniteknikko, joka oli työstämässä lukuisia rockin klassikkoalbumeita. Hän oli sekä Deep Purplen että Iron Maidenin luottotuottaja ja työskenteli lisäksi muun muassa Black Sabbathin, Whitesnaken ja Ritchie Blackmoren Rainbow-yhtyeen kanssa.
Pete Way (7.8.1951 – 14.8.2020)
Basisti Peter Frederick Way oli UFO-yhtyeen perustajajäsen. Myöhemmin urallaan Way soitti lisäksi Waysted- ja Fastway-yhtyeissä sekä Michael Schenker Groupin ja Ozzy Osbournen kanssa.
Ron Heathman (k. 18.8.2020)
Heathman oli kitaristina amerikkalaisen rockyhtye Supersuckersin alkuperäiskokoonpanossa.
Jack Sherman (18.1.1956 – 18.8.2020)
Sherman oli järjestyksessään toinen Red Hot Chili Peppers -yhtyeen kitaristi. Hänen säveltämäänsä materiaalia päätyi yhtyeen kakkosalbumi Freaky Styleylle.
Heikki Tolonen (k. 20.8.2020)
Heikki ”Hese” Tolonen toimi Kotiteollisuus-yhtyeen pitkäaikaisena bussikuskina. 52-vuotiaana kuollut Tolonen muistetaan myös Aleksi Salmenperän ohjaamasta dokumenttielokuvasta Alaskan Highway, joka tunnetaan myös nimellä Alcan Highway.
Justin Townes Earle (4.1.1982 – 20.8.2020)
Amerikkalainen laulaja-lauluntekijä, joka julkaisi urallaan kahdeksan pitkäsoittoa. Hänet palkittiin Americana Music Awardseissa vuoden tulokkaana 2009 ja vuonna 2011 hänen Harlem River Blues palkittiin vuoden kappaleena. Hänen isänsä on kantriartisti Steve Earle.
Frankie Banali (14.11.1951 – 20.8.2020)
Quiet Riot -yhtyeen rumpali. Banali soitti urallaan myös Billy Idolin ja W.A.S.P.:in studiorumpalina ja vaikutti hetken aikaa Glam metal -yhtye Faster Pussycatissa sekä Steppenwolfissa.
Walter Lure (22.4.1949 – 22.8.2020)
Kitaristi Lure liittyi Johnny Thundersin The Heartbreakers -yhtyeeseen vuonna 1975 ja soitti bändin klassisella L.A.M.F.-albumilla. Orkesteri rundasi myös pahamaineisella vuoden 1976 Anarchy Tourilla The Sex Pistolsin, The Clashin ja The Damnedin kanssa.
Riley Gale (30.4.1986 – 24.8.2020)
Gale oli amerikkalaisen Power Trip -yhtyeen nokkamies.
Vexi Salmi (21.9.1942 – 8.9.2020)
Veikka Olavi ”Vexi” Salmi oli sanoittajasuuruus, joka kirjoitti urallaan yli 3 000 levytettyä laulutekstiä. Salmi toimi myös tuottajana sekä managerina, jonka merkittävin luomus oli Irwin Goodman. 1970-luvulla hittejä syntyi myös esimerkiksi Markku Arolle, Fredille, Vesa-Matti Loirille, Katri Helenalle ja Paula Koivuniemelle. 70-luvun loppupuolella Salmi perusti levy-yhtiön, jonka tuotantotiimiin kuuluivat lisäksi Kassu Halonen ja Kisu Jernström. Kolmikon suurimman menestyksen toi Kirka, jonka Surun pyyhit silmistäni -levy (1988) nousi Suomen myydyimmäksi albumiksi.
Simeon Coxe (4.6.1938 – 8.9.2020)
Elektronisen musiikin pioneeri, joka soitti itse valmistamaansa analogista syntetisaattoria. Coxe tuli tunnetuksi rumpali Danny Taylorin kanssa 1960-luvun lopussa perustetusta Silver Apples -yhtyeestä.
Frederick Hibbert (8.12.1942 – 11.9.2020)
Frederick ”Toots” Hibbert ja perustamansa Toots and the Maytals -yhtye näyttelivät tärkeää osaa reggaemusiikin popularisoinnissa 1960-luvulla. Orkesterin vuonna 1968 julkaisema Do the Reggay on tiettävästi ensimmäinen kappale, jossa käytettiin sanaa ”reggae”.
Lee Kerslake (16.4.1947 – 19.9.2020)
Brittiläinen rumpali, joka tunnetaan parhaiten Uriah Heep -yhtyeen jäsenenä. Soitti urallaan myös muun muassa Ozzy Osbournen kahdella ensimmäisellä sooloalbumilla.
Mark Stone (k. 26.9.2020)
Stone soitti bassoa Van Halen -yhtyeen esiasteessa Mammothissa vuosina 1972–1974. Stone oli mukana kokoonpanossa, kun yhtye muutti nimensä Van Haleniksi, mutta pian tämä korvattiin Michael Anthonylla.
Mac Davis (21.1.1942 – 29.9.2020)
Kantrimuusikko ja laulaja-lauluntekijä, jonka kynästä olivat lähtöisin muun muassa Elvis Presleyn tunnetuksi tekemät In The Ghetto, Memories ja A Little Less Conversation, josta tuli vuonna 2002 suuri hitti Junkie XL:n remixinä. Elviksen lisäksi Davisin kappaleita äänittivät muun muassa Nancy Sinatra, Kenny Rogers, B.J. Thomas ja Perry Como.
Brent Young (k. syyskuu 2020)
Young musisoi metalliyhtye Triviumissa vuodet 2001—2004 ja soitti sekä yhtyeen vuoden 2003 Caeruleus -ep:llä (joka sinisenä demonakin tunnetaan) että yhtyeen debyyttialbumi Ember to Infernolla.
Eddie Van Halen (26.1.1955 – 6.10.2020)
Van Halen -yhtyeen ikoninen kitaristi, joka teknisellä taituruudellaan ja kokeilunhalullaan nousi kaikkien aikojen parhaimpien kitaristien joukkoon ja jonka vaikutus tuleville soittajasukupolville on kiistaton. Van Halenin levytysten lisäksi hänen soittoaan voi kuulla muun muassa Michael Jacksonin Beat It -kappaleessa.
Gordon Haskell (27.4.1946 – 15.10.2020)
Brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, joka aloitti uransa Fleurs De Lys -psykepopbändissä. Haskell oli mukana King Crimsonissa tämän In The Wake Of Poseidon- sekä Lizard-albumeilla. Haskell erosi progeyhtyeen riveistä pian Lizard-albumin jälkeen ja jatkoi soolouraansa jazzin parissa.
Spencer Davis (17.7.1939 – 19.10.2020)
Muusikko Spencer Davis muistetaan perustamastaan The Spencer Davis Groupista, jonka suurimpiin hitteihin lukeutuivat Gimme Some Lovin’, I’m A Man sekä Jackie Edwards -laina Keep On Running.
Jerry Jeff Walker (16.3.1942 – 23.10.2020)
Amerikkalainen kantrimuusikko, joka muistetaan vuoden 1968 hitti Mr. Bojanglesista.
Ken Hensley (24.8.1945 – 4.11.2020)
Brittiläinen multi-instrumentalisti tuli tunnetuksi Uriah Heepin kosketinsoittajana ja hitintekijänä. Hän oli mukana yhtyeen kokoonpanossa vuodeta 1969 vuoteen 1980 saakka ja soitti kaikkiaan kolmellatoista bändin studioalbumilla. Hänen käsialaansa olivat muun muassa hitit Easy Livin’, Stealin’, Free Me sekä Look At Yourself ja Lady In Black.
Bones Hillman (toukokuu 1958 – 7.11.2020)
Hillman, oikealta nimeltään Wayne Stevens, tuli tunnetuksi Midnight Oil -yhtyeen pitkäaikaisena basistina.
Bruce Swedien (19.4.1934 – 16.11.2020)
Swedien oli Quincy Jonesin luottoääniteknikko ja oli mukana sellaisilla albumeilla kuin Off The Wall, Thriller, Bad sekä Dangerous. Swedienin pitkästä ansioluettelosta löytyy myös muun muassa sellaisia nimiä kuin Mick Jagger, Paul McCartney, Jennifer Lopez, Ricky Martin, Santana, Barbra Streisand ja Donna Summer.
LD Beghtol (k. 7.12.2020)
Amerikkalaismuusikko ja taiteellinen johtaja, joka lauloi ja sävelsi kappaleita The Magnetic Fieldsin 69 Love Songs -tripla-albumille.
Jason Slater (8.3.1971 – 9.12.2020)
Rock-/post-grungeyhtye Third Eye Blindin perustajiin kuulunut basisti, joka ansioitui myös tuottajana tuottaen muun muassa useita Queensrÿche-yhtyeen levyjä vuoden 2005 Operation: Mindcrime II -albumista eteenpäin.
Sean Malone (12.4.1970 – 9.12.2020)
Sean Malone oli basisti, joka tuli tunnetuksi metalliyhtye Cynicin riveistä.
Charley Pride (18.3.1934 – 12.12.2020)
Pride oli country-musiikin ensimmäiseksi mustaksi supertähdeksi tituleerattu muusikko, joka palkittiin urallaan kolmesti Grammy-palkinnolla. Tunnetuimpiin hitteihin kuuluvat Kiss an Angel Good Mornin’ sekä Is Anybody Goin’ to San Antone.
Per Alsing (6.6.1960 – 19.12.2020)
Per ”Pelle” Alsing oli Roxette-yhtyeen pitkäaikainen rumpali ja soitti vuoden 1986 Pearls Of Passion -debyytistä vuoden 1994 Crash! Boom! Bang! -albumiin saakka. Hän oli mukana myös vuoden 2012 Travelling-albumilla ja pysyi bändin livekokoonpanossa aina yhtyeen viimeiseen kiertueeseen saakka.
Clay Anthony (k. 21.12.2020)
Anthony soitti bassoa hard rock -yhtye Junkyardissa vuosina 1987–1991.
Leslie West (22.10.1945 – 23.12.2020)
Heavy metalin pioneereihin luettavan Mountain-yhtyeen perustaja ja kitaristi. Mountainin ohessa West toimi myös sooloartistina sekä sessiomuusikkona muun muassa Bo Diddleylle ja Deep Purplen Ian Gillanille. Hän teki myös vierailuja muun muassa Clutchin ja Ozzy Osbournen albumeilla.
Tony Rice (8.6.1951 – 25.12.2020)
Rice luettiin bluegrass-genren kaikkien aikojen osaavimpiin kitarataiturien joukkoon.
Toni ”Kape” Karppi (k. 25.12.2020)
Toni Karppi (entinen Pitkäsalo) oli Klamydia-yhtyeen perustajajäseniä ja toimi yhtyeen rumpalina vuosina 1988–1989. Hän teki bändille myös sanoituksia vielä pitkään läpi 90-luvun.